Kummeli V

KummeliV_juliste

kummeli2

Kummeli V. O: Aleksi Mäkelä. PO: Heikki Silvennoinen, Timo Kahilainen, Heikki Hela. 101 min. K-12.

Kummeli-ryhmä teki 1990-luvulla sketsiviihdettä, joka hyväntahtoisuudessaan ja kotikutoisuudessaan upposi lama-Suomen kansaan. Yksinkertaisiin hahmoihin ja hokemiin pohjautuva komiikka sopi lyhyisiin sketseihin, mutta se, mikä toimii televisiossa parin minuutin pätkissä, ei välttämättä viihdytä kahta tuntia elokuvateatterissa. Parhaat Kummeli-hupailut huvittavat osiin palasteltuina ja sarjamuotoon jaksotettuina, mutta useamman tunnin Kummeli-maraton edellyttää fanaattista suhtautumista tai masokistista luonnetta.

Tekijät tiedostivat vahvuutensa ja rajoitteensa, ja ryhmän ensimmäinen elokuva, Kummeli Stories, koostui episodeista, joissa seikkailivat osittain jo entuudestaan tutut hahmot. Siirtyminen yhtenäiseen tarinaan ei sujunut kivuitta, vaikka Kummeli Kultakuume ja Kummeli Jackpot säilyttivät melko onnistuneesti Kummeli-hengen. Osittainen kiitos tästä kuuluu myös tv-sarjan ohjanneelle Matti Grönbergille.

Teatteri-adaptaatio Kummeli Alivuokralainen oli jo niin karmeaa huttua, että sen rinnalla Timo Koivusalon Pekko-elokuvat ovat art housea. Kummeli V on parempi, mikä tarkoittaa, että se on (vain) huono harmittomalla, ei päivää pilaavalla, tavalla.

Neljästä hyvin löyhästi yhteen sidotusta tarinasta koostuva Kummeli V on episodimaisuudessaan jonkinlainen paluu alkulähteille. Kylähullujen ja yksipuolisten sketsihahmojen varassa taapertavat osiot unohtuvat seuraavan alkaessa, eikä yksikään erotu joukosta edukseen.

Ohjaajaksi on valittu kotimaisittain suurten elokuvien mies Aleksi Mäkelä, millä on ilmeisesti pyritty päivittämään Kummeli 2010-luvulle. Mäkelä tuo mukanaan visuaalista osaamista ja vauhtia, mikä vain korostaa sitä, kuinka aika on ajanut Kummelista ohi. Kummelin sympaattisuudesta osa on aina ollut talkoohenkisessä kotikutoisuudessa, jonka suuren studion valot sammuttavat.

Yksi Kummeli-huumorin kulmakivistä on toisto, mutta elokuvan mitassa ja uusilla hahmoilla sen varaan on vaikea rakentaa. Kummeli V luottaakin lähinnä näyttelijöiden maneereiden tuttuuteen. Heikki Silvennoinen ja Timo Kahilainen ovat edelleen hauskoja omilla, persoonallisilla tavoillaan – Heikki Hela ei sitä koskaan ole ollutkaan. Hela venyttää tutun repertuaarinsa äärimmilleen näyttelemällä molempia ”osaamiaan” rooleja: huippuhassusti sössöttävää hahmoa ja leppoisaa, Heikki Helan näköistä miestä.

Varsinaisen Kummeli-ryhmän ulkopuolelta peruukin päähänsä on asettanut joukko komediallisista rooleistaan tunnettuja näyttelijöitä, jotka entisestään etäännyttävät Kummeli-tunnelmasta. Olisi liian myötäsukaista tulkintaa katsoa Kummeli V:ttä parodiana suomalaisesta komediasta, vaikka Heikki Kinnusen pappi on kuin Vääpeli Körmyn uskonnollinen toisinto, Jukka Rasilan pieruilleen naurava kanttori suoraan Putouksen sketsihahmokilpailusta ja Aake Kalliala pastissi omasta urastaan.

J. K. SILVENNOINEN

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone