Kotiteollisuus: Kruuna / Klaava

kt kruuna

Kotiteollisuuden uusi albumi Kruuna/Klaava jakaa kansan kahtia. Kummassa leirissä seisot; Kotiteollisuus on (ja pitää olla) kotimaisen äijäilevän metallin rentturyhmä. Toisessa leirissä heiluvat Hynysen ystävät, jotka ihailevat rokimpaan linjaa ja Hynysen herkempää puolta – sitä ”tissinhiplailua”.

Nimittäin bändi on pyrkinyt laventamaan ilmaisuaan ulos metallisesta karsinasta, joka on ilmeisesti muodostunut ryhmälle jo ahdistavaksi vankilaksi. Hynynen on kertonut ettei homma enää maistunut. Edellisellä levyllä oli huomaavinaan vielä pakonomaista takertumista, vanhasta ei uskaltanut luopua. Onko se sitten uuden jäsenen, Miitri Aaltosen ansiota mutta Kruuna/Klaava uskaltaa näyttää Kotiteollisuuden nykypäivän kuosissaan selittelemättä ja taakseen vilkuilematta. Se on nyt tätä, ottakaa tai jättäkää.

KT vuosimallia 2015 on ilmavampi, vapautuneempi, rock-henkisempi, tunteellisempi ja jälleen aidosti innostunut. Rajumpaa ärinäpurinaa on tarjolla vain parin näytteen verran. Oikeastaan Leiki kuollutta on ainoa ”metalli”-sanan alle sopiva siivu. Kiertotähti on jo selkeästi vaimoväen sydämet sytyttävää tunnelmarokkia – hyvä esimerkki kiekon yleisestä tekemisen meiningistä. Viisu on parasta Kotiteollisuutta ja Hynysen teksteissä on tuttujen kielikuvien lisäksi rakastuneen miehen levollisuutta. Myös Emmauksen tiellä on aivan mainio pala, Lappeenrannan D.A.D. on häkellyttävässä Suomi-rock -vireessä.

Kotiteollisuus on viimein uskaltanut nostaa referenssilevyjen joukkoon pari D.A.D-orkesterin kiekkoa. Lisäksi ilmavuutta on etsitty Tom Petty (?) ja Foo Fighters -muistumilla. Mikä parasta, levy on viisujen osalta tasapainoinen kokonaisuus. Kuoleman kurviin ja levyn nimibiisi ovat tulevien keikkojen ehdottomia yhteislauluhetkiä, Pakko on vain kuolla nostaa Hynysen aseman ”resuisena pillumagneettina” uuteen potenssiin. Mietteliäämpi Piru lukee Raamattua on jo Hynysenkin mittapuussa melkoinen vuorisaarna.

Kruuna/Klaava kuulostaa vapautuneelta. Tietyllä tavalla levyltä huokuu myös tyytyväisyys. Hynysen teksteistä paistaa läpi poikamaisen uhon lisäksi terävöittynyt tarkkailijan näkökulma. Myös vaimoväelle on kerrottavana sulosäkeitä. Miksi pitäisi jynkyttää hampaat irvessä raskaskiveä jos ei siltä tunnu? Antakaa hyvät ihmiset Kotiteollisuudelle anteeksi että he ovat muuttuneet, kasvaneet. On se kummaa, jos ei rentturokkarin sydän saa näkyä ja kuulua. Kruuna/Klaava lupaa jatkuvuutta, sillä bändillä on selvästi hauskaa. Niin on myös monella kuulijalla.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone