Klamydia: Antisupersankarit ★★★½☆

klaydiaaaa

Hah, piti tämäkin kokea. Klamydia on tehnyt oikeasti hyvän ja kuuntelukelpoisen albumin!

Klamydian edellisestä studiokiekosta on aikaa peräti kolme vuotta. Mutta ei ihan suotta, sillä levytystauko näyttää tehneen bändille pelkkää hyvää. Kun mittarissa on jo lähes 30 aktiivipalveluksen vuotta, asioita osaa sijoittaa suurempaan perspektiiviin. Klamydian osalta tämä näkyy kännissä tekemisen vähenemisenä ja yksinkertaisesti hiotumpaan muottiin työstetyssä lopputuloksessa. Vaikka Klamydia on edelleen punk-henkinen rähinäryhmä, asioita ei tarvitse tehdä puolihuolimattomasti.

Yö-ilmiö ei todellakaan ole tarttunut Jokisen porukkaan. Ruma sanaa sanotaan prrrrkele niin kuin se on ja vaikka osassa viisuista on huomaavinaan lievästi siistimpää menoa, kokonaisuus haisee edelleen punkilta. Jokisen teksteissä on hiotumpaa asennetta ja loppusointua, vähemmän huonoa huumoria. Hyvä niin. Tottahan joukkoon mahtuu myös hjumooripläjäyksiä mutta tällä kertaa ne eivät onnistu ärsyttämään. Yksi bändin parhaista levyistä, väittävät Klamydian tyypit ja kyseiseen kommenttiin on helppo sanoa hep. Tällä kertaa Klaydian albumia voi ihan oikeasti kuunnella alusta loppuun…ja perään toisen kerran!

Pilke silmäkulmassa olevan kantaaottavuuden sekä vakavien aiheiden välimaastossa liikkuvat tekstit osuvat parhaimmillaan napakymppiin. Älä peitä mun aurinkoo on sekä tekstinä ja biisinä aivan mainio menopala. Pyyntö vaatii vanhempia panostamaan jälkikasvunsa lapsuuteen, täyttä asiaa. Takinkääntäjät on poliitikkojen suhmurointiin kohdistuvan tökkimisen parhaita paloja. Huumoriosaston paras on Känni-ääliön paluu. Lähimpänä täytebiisiä on joko Se en ollut minä tai Maailman vittumaisin DJ, riippuen kulloisestakin matalapaineen suunnasta tai meneillään olevan päivän etukenosta.

Antisupersankarit lienee yksi Klamydian tasaisimmista ja laadukkaimmista ulostuloista. Ei kannata antaa ”laatusanojen” hämätä – meno on edelleen reippaan poikamaista ja tarvittaessa ääliömäisen yliampuvaa. Klamydia on panostanut laatuun. Kaikki on tehty viimeisen päälle, tinkimättä kuitenkaan asenteesta. Vanhakin koira oppii tavoille mutta onhan ne hampaat yhä tallella.

J.A.Kaunisto

 

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone