Kirsti Paakkasen elämäkerta on sadunomainen tarina, joka oli tärkeä kirjoittaa jälkipolville

Kirsti Paakkanen (s. 1929) on yksi legendaarisimpia suomalaisia liike-elämän vaikuttajia. Hän osti vuonna 1991 konkurssikypsän Marimekon, josta kehittyi hänen aikakaudellaan yksi Suomen valovoimaisimmista ja menestyneimmistä tekstiilialan yrityksistä ja brändeistä.

Menestyksestään huolimatta Paakkanen on pysynyt etäisen kiehtovana ”pienen maan karismaattisena bisnenaisena”.

Paakkaselta on kysytty elämäkertaa monesti ja vasta viime vuonna hän suostui siihen.

Hyvä niin, sillä tämä tarina oli tärkeä kirjoittaa jälkipolville.

9789511357568Ulla-Maija Paavilaisen kirjoittama Suurin niistä on rakkaus – Kirsti Paakkasen tarina on kiehtova ja sadunomainen elämäkerta.

Se kertoo noususta ryysyistä rikkauksiin, elämän suurista valinnoista, hyvistä ja huonoista päätöksistä, luopumisen tuskasta. kipeistä ihmissuhteista ja sinnikkäästä yrittämisestä. Välillä itketään, välillä nauretaan.

Perusteellinen elämäkerta on Paakkasen tarinan lisäksi vahva ajankuva suomalaisesta yhteiskunnasta ja elämänmenosta 1920-luvulta tähän päivään. Kirjassa kuljetaan 1920-luvun lopun puja-ajoista sotavuosiin ja 1960-luvun suurista murroksista 90-luvun syvään lamaan.

Paakkanen syntyi vuonna 1929 Saarijärven Lannevedellä Tuumalan köyhään pikkumökkiin. Hänen vanhempansa Vihtori ja Helmi olivat kolmannen lapsen saadessaan 40- ja 35-vuotiaita, eli sen ajan mittapuulla ikäloppuja pienokaisen vanhempia.

Elämä oli köyhää. Navetassa oli yksi lehmä, kanoja ja lampaita. Äiti kiersi kerjuulla ja isä työskenteli missä kulloinkin. Paakkanen näki jo lapsena perhe-elämän raadollisemman puolen.

Vihtori on työmies, mutta välillä hänellä on maailmanmiehen elkeet. Kun hän tulee sopivalle tuurille, hän ottaa viikon rokulia ja lähtee isojen poikien matkaan irrottelemaan. Alkoholia ei silloin säästellä….

Lapsuusmuistoista välittyy myös onnea.

Joka ikinen ilta Kirsti käy äidin kanssa ruokkimassa kotieläimet, vaihtaa niille kuivat aluset ja antaa pienet herkut talon vaatimattomista ruokavarannoista, palasen porkkanaa.

Sitten äiti peittelee Kirstin puulaatikkoon, jonka isä on rakentanut hänelle sängyksi. Yhdessä äidin kanssa Kirsti lukee iltarukouksen

Paakkanen teki ensimmäisen bisnesteon jo viisivuotiaana. Kun vanhemmat olivat poissa, hän myi äitinsä valmistamia ohukaisia lähitaloihin viiden pennin kappalehintaan. Pennosia laskiessaan tyttö oivalsi yrittäjyyden juonen.

Tytöllä on kova into opiskella. 12-vuotiaana hän pääsi oppikouluun Haminaan. Eletttin jatkosodan syttymisen aikaa 1941. Kotipuoleen Keski-Suomeen sota ei yltänyt, mutta Haminaa pommitettiin ankarasti.

16-vuotiaana Paakkanen seisoi Saarijärvellä linja-autojen pysäköintipaikalla ja lunasti matkalipun. Matka kohti Helsinkiä ja uutta elämä alkoi.

Ensimmäisillä säästöillään hän ostaa hatun, jossa on sulka. Sulka näyttää hänelle tietä ja kertoo vastaantulijoille, että tässä kulkee nuori nainen, jolla on elämässä päämäärä. Mikä se on, ei Kirstille ole vielä valjennut, mutta sulan suuntaan on mentävä, vaikka se kuinka väpättäisi

Tummalla ja kauniilla neidolla riitti ihailijoista, mutta kriteerit miesten suhteen olivat korkealla. Hän tapasi 21-vuotiaana Keskisuomalaisen Osakunnan tanssiaisissa elämänsä rakkauden, Jorma Paakkasen. Heidät vihittiin olympiavuonna 1952 Saarijärvellä.

Kirstillä on yllään ranskalainen, pitkä, pitsinen hääpuku ja huntu sekä ranskalaiset, korkeakantaiset mokkakengät, jotka hän on lainannut kaveriltaan. Hän näyttää upealta maailmannaiselta.

Isä seisoo hääkuvassa kirkon portailla yllään kumiteräsaappaat ja pikkutakki, jonka Kirsti on ostanut hänelle käytettyjen vaatteiden kaupasta. Hänellä ei ole kauluspaitaa tai solmiota.

Nuori pari kaipasi lasta, mutta sellaista ei kuulunut. Paakkanen kovetti mielensä ja keskitti tarmonsa työhön mainostoimistossa. Lopulta Kirsti tahtoi eron.

Hänestä tuntuu, että hän on puolisonsa onnen tiellä, vaikka mies kuinka vakuuttaa, miten hyvä liitossa on olla, että lasta tärkeämpää on suhde Kirstiin, elämän loppuun asti.

”Erotaan”, Kirsti sanoo Jormalle, jota hän rakastaa kaikesta sydämestään, rakastaa niin, että itse lausutut sanat tuntuvat lävistävän hänet kuin puukoniskut.

Päätös luopua rakastamastaan miehestä on yksi Paakkasen elämän surullisimmista asioista, mutta samalla se avasi tien uuteen. Jormasta tuli myöhemmin viiden lapsen isä, mutta lapsettomaksi jäänyt Kirsti satsasi koko elämänsä yrittäjyyteen.

Vuonna 1969 Paakkanen perusti mainostoimisto Womenan ja johti sitä yli kaksikymmentä vuotta. Hän oivalsi, että naisissa on hyödyntämätöntä potentiaalia mainosalalla.

Kodin hankinnoissa suurin päätöksentekijäjoukko ovat naiset. Mainosmaailman miehet toimivat herrakerhoissa. Miehet ovat johtajia, naiset tekevät työt ja hankkivat tulovirrat, selittävät mainostajan miesjohtoryhmälle, että kuukautiset eivät ole sairaus, jota terveyssiteillä hoidetaan.

Paakkanen myi mainostoimistonsa ja osti vuonna 1991 Marimekon. Firma oli huonossa jamassa. Helsingin Sanomat otsikoi, että ”Amer pääsi eroon tappiollisesta Marimekosta.

Astuessaan ruoriin hän kävi kättelemässä jokaisen työntekijän. Paakkanen tähdensi, että menestykseen tarvitaan jokaisen työntekijän panosta.

Kirsti on johtajana läsnä. Hän huolehtii siitä, että asiat toteutuvat konkreettisesti. Talkoohenki ja tekemisen meininki ovat vahvoja. Ei spekuloida tai pohdita, vaan sovitaan, mitä tehdään, ja aletaan toteuttaa asioita. Asiat tehdään isosti, niin että tuntuu, ja tehdään niin, että kaikki pääsevät tekemisestä osallisiksi. Asiakkaita myöten tulee tunne, että he ovat mukana muutoksessa.

Marimekosta tuli arvokas brändi. Luopumisen aika koitti vuonna 2007, kun hän möi osakkeistaan Mika Ihamuotilalle. Marimekosta luopuminen oli vaikea prosessi-

Viimeisessä Marimekon joulunäytöksessä hän ei pysty pitämään tunteitaan kurissa. Itku tulee, niin kuin se on tullut herkästi ennenkin, mutta muilta piilossa. Joulukuussa hän esittelee myös viimeisen kerran Marimekon sisustus- ja kodintekstiilit.

Kirjan lopussa palataan lapsuusmuistoihin ja Lanneveden kotimökkiin, jonka Paakkanen on laittanut upeaksi. Hän paljastuu kirjassa maanläheiseksi ja juuriaan arvostavaksi ihmiseksi. Kotiseutu yhä rakkain paikka maailmassa. Hän muistaa yhä, miltä tuntuu olla köyhän möki tyttö.

Taloa ei ole terassia lukuun ottamatta laajennettu. Avonaisessa vintissä on sahanpurujen asemasta makuusija, jossa ei kunnolla mahdu edes seisaallaan kulkemaan. Saunassa tuoksuvat yhä vuosisataiset löylyt.

Ulla-Maija Paavilainen kirjoittaa Paakkasesta kauniisti ja jopa runollisesti. Hänellä on taito tuoda tekstiin aitoa elämänmakua.

Jokaisella pitäisi olla oma sisäinen kirstipaakkasensa, joka purskauttaa sampoopullon suusta sateenkaaren, hulmauttaa taivaankannen peitoksi kankaan ja kiinnittää siihen tähdet, pyydystää kädelleen lumihiutaleen ja rakentaa siitä linnan.

Kursvoidut kohdat ovat kirjasta Suurin niistä on rakkaus – Kirsti Paakkasen tarina.

Lue näyte kirjasta. Teos on saavana myös äänikirjana.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone