Kirjavieras: Raimo Pesonen on matkalla kirkkaisiin valoihin

Raimo_Pesonen

Raimo Pesosen (s. 1968) neljäs romaani Metsästäjä ilmestyi elokuussa.  Metsästäjä kertoo kahdesta duunarista, joita yhdistää sama hahmoton maailmankatsomus. Toinen heistä on valmis tuhoamaan kaiken ympäriltään, kun taas toinen pyrkii säilyttämään kaiken sen vähän, mitä elämällä on tarjota.

Mikä on mieleenpainuvin palaute, jonka olet saanut uudesta kirjasta?

– Yksi ensimmäisistä lukijapalautteista lähti siitä, että Metsästäjä on miehen kriisin kuvaus, mikä ei ole huono näkökulma ollenkaan, mutta yllätti kuitenkin, niin kuin palautteet usein yllättävät.

– On erinomaisen mukavaa jos kirjoihin löytyy erilaisia lukutapoja ja tulkintoja. Ehkä mieleenpainuvin on kuitenkin erään naislukijan viesti: ”Mun Arto Salminen -ikävä tuntuu hellittävän hiukan kirjojesi myötä.” Vastasin että eihän Salmista kukaan korvata voi, mutta olen otettu rinnastuksesta.

Metsästäjä on julkaistu myös äänikirjana, jonka lukijana toimii Jussi Lampi. Miten Lampi päätyi lukijaksi?

– Minulla ja julkaisijalla oli yksimielisyys siitä, että lukijan täytyy olla kovan sarjan ammattilainen, ja Jussin kalenterista löytyi tilaa, joten valinta oli helppo. Elämänkokemus kuuluu mielestäni luennasta läpi, ja kyllähän Jussin äänessä on sellaista vakuuttavuutta, jota tämänkaltainen tarina vaatii.

Metsästäjä on julkaistu myös sähkökirjana? Millaisena näet e-kirjan tulevaisuuden?

– Kyllä, samoin kuin edellinen romaani eli 2012 ilmestynyt Automies. Luen itse aika paljon sähkökirjoja, niiden kuljettaminen matkoilla on aika ratkaisevasti helpompaa kuin paperikirjojen, uusia voi hankkia aina kun on nettiyhteys tarjolla ja lukemista voi jatkaa vaikka kännykältä raitiovaunua odotellessa. Ei sähkökirja silti paperista täysin korvaa, vaan täydentää.

– Sähkökirjojen suurin merkitys minulle kirjailijana on tällä hetkellä se, että omat teokset pysyvät ihmisten saatavilla: perinteisten kirjakauppojen varastotilat ovat väistämättä rajalliset ja painottuvat uusimpiin julkaisuihin, ja kirjastoissakin teoksilla on oma elinikänsä, minkä jälkeen ne poistetaan. Sähkökirjojen suhteen tuollaisia rajoitteita ei ole, ja kunhan ihmiset Suomessakin tottuvat uuteen lukemisen tapaan, uskon että jonkinlainen buumi alkaa Suomessakin. Lukulaitteet ovat kehittyneet, suomenkielistä valikoimaa alkaa jo löytyä ja kun lukijoiden määrä vielä kasvaa, kustantamot uskaltavat ehkä pudottaa hieman hintojakin, minkä jälkeen tuo kuvio ruokkii itse itseään. Suurimmat odotukseni sähkökirjojen suhteen liittyvät ehkä siihen, että toivon sen elvyttävän novellien julkaisua, ja miksei myös runojen. Joskus menneessä maailmassa novelleja julkaistiin lehdissä, miksei niitä voisi jatkossa ostaa irtokappaleina tai sarjoina lukulaitteelleen? Novelli on jäänyt lapsipuolen asemaan kaunokirjallisuudessa, ja se on huutava vääryys. Kunhan väylät aukeavat, innostuneita kirjoittajia kyllä löytyy.

Sinut tunnettiin aiemmin useista rockyhtyeistä ja Riemu-levymerkin luotsaajana. Miten päädyit kirjoittamaan kirjoja?

– Kirjoittaminen on ollut minulle lähtökohta useimpiin muihin asioihin elämässä, en vain pitänyt sitä oikeastaan esillä ennen esikoisteokseni julkaisua. Ensimmäinen kosketus musiikkikuvioihinkin oli se, että yritin rustata alakouluenglannilla jonkinlaisia sanoituksia kavereiden bändeille, vaikka en itse vielä soittanut. Rumba-lehteen kirjoitin ensimmäisiä juttuja joskus 80-luvulla, ja siitä avautui sitten uusia polkuja eri suuntiin. Osallistuin proosateksteillä nuorten taidetapahtumaan 1990, ja pääsin palkittujen joukkoon kymmenen päivän mittaiselle kirjoittajaleirille.

– Elämässähän on paljon mielenkiintoisia vaihtoehtoja, ja 90-luku meni monelta osin musiikkikuvioihin tutustuessa ja niiden sisällä luuhatessa. 2009 julkaistun Erityisosaajia-esikoiseni ensimmäiset rivit kirjoitin Finntrollin kiertuemanagerina keikka-autossa ruotsalaisella festivaalilla kesällä 2003. Erilaisia tekstikatkelmia oli syntynyt vuosien mittaan, mutta mitään laajempaa kokonaisuutta tai selkeää tavoitetta ei ollut.

– Eräänlaisena käännekohtana voi varmaan pitää vuoden 2004 tsunamia: olin vaimoni kanssa rannalla Khao Lakissa hyökyaallon iskiessä, ja selviytyminen oli todella hiuskarvan varassa. Siitä kokemuksesta toipuminen vei aikansa, mutta se herätti ajatuksen, että kannattaa ehkä miettiä, mitä haluaa palavimmin elämässään tehdä ja sitten tehdä se, koska muuten ne asiat eivät ehkä koskaan toteudu. Erityisosaajien käsikirjoituksen ensimmäinen versio syntyi 2006. Tsunamikokemuksiani olen hyödyntänyt Metsästäjässäkin, fiktiivisille hahmoille siirrettynä toki. Erilaiset onnettomuudet, niin luonnonvoimien kuin ihmistenkin aiheuttamat ovat Metsästäjässä toistuva motiivi.

Olet kirjoittanut realistisia ja yhteiskunnallisia romaaneja. Oletko halunnut tietoisesti profiloitua tietyntyyppiseksi kirjailijaksi?

– Ei minulla ole ollut haavetta tai tietoista tarkoitusta tulla tietynlaiseksi kirjailijaksi, vaan kirjoittaa sellaisia kirjoja, jotka tuntuvat minusta oikeanlaisilta, ovat sellaisia kuin niiden pitää olla. En minä realismia tai yhteiskunnallisuutta yritä todellakaan välttellä, mutta jos jokin tuleva käsikirjoitus lähtee toisenlaisiin suuntiin, niin silloin sen pitää tehdä niin. Varmaankin tärkein yksittäinen vaikuttaja suomalaiskirjailijoiden joukossa minulle on ollut Rosa Liksom, joka totesi vähän aikaa sitten kirjamessuilla, että hänen kirjansa ovat yhteiskunnallisia, mutta hän ei halua sitä tyrkyttää. Se on vallan hyvä linjaus. Fiktio fiktiona, muut tekstit ja haastattelut sitten omina lajeinaan ja omine sisältöineen. Tuo yhteiskunnallisuuden ja nykyaikaan keskittymisen nouseminen esille on sinänsä ihan hauskaa, koska kirjallisuudessa vaikuttaa tällä hetkellä olevan vallalla tietynlainen nostalgian ja menneisyyteen käpertymisen trendi.

Millaisia haaveita ja tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on kirjoittamisen suhteen?

– Juuri nyt keskeisin haave on saada pois käsistä työn alla oleva ei-fiktiivinen kirjoitusprojekti, jonka deadlinet paukkuvat uhkaavasti ja joka tekee päivistä turhan soikeita. Mutta tulevien kuukausien haaveena on päästä keskittymään uuden romaanin kirjoittamiseen, esitöitä olen siihen jo tehnyt ja rakennettakin olen hahmotellut korvieni välissä aika pitkälle. Taas vähän uusi suunta on haussa, niin kuin jokaisen kirjan kohdalla, vaikka totta kai niissä on myös paljon tunnistettavia elementtejä ja samaa tyyliä. En tiedä, saisiko tätä sanoa ääneen, mutta kahden muunkin teoksen alustavat ideat minulla on jo olemassa. Aiheista ei tunnu ainakaan tällä hetkellä olevan pulaa, ehkä se johtuu siitä että aloitin julkaisemisen suhteellisen myöhään. Ainahan on tietysti mahdollista, että idea osoittautuu kirjoittamisvaiheessa toimimattomaksi, Metsästäjää edeltänyt käsikirjoitusidea lensi kuukausien työn ja kymmenien naputeltujen liuskojen jälkeen roskiin, ne ovat aika mustia hetkiä. Toivon että säilytän intoni ja koen oppivani uutta, meneväni kirjoittajana eteenpäin.

Mitä muuta elämääsi kuuluu? Mitä harrastat vapaalla ollessasi?

– Juuri nyt en ehdi harrastaa kovinkaan monimutkaisia asioita, aina mahdollisuuden tullen kävelen ulkona ja yritän hengittää syvään. Viime vuosina elämässä on näkynyt kirkkaita valoja ja todella syviä varjojakin, eli asiat ovat varmaan pohjimmiltaan niin kuin niiden pitääkin. Puita pitäisi istuttaa aina kun mahdollista, ja uusien bändien perustaminen on sekin ihmiselle hyväksi. Kokemus meidän porukasta, yhdessä tekeminen ja tunnekeskuksen manipulointi ääniaalloilla on erinomaisen hyvä vastapaino sille että tuijottaa näyttöä ja naputtelee näppäimistöä yksinäisyydessä.

Metsästäjä on esittelyssä Elisa Kirjan sivuilla.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone