Kirjailijahaastattelussa Antti Tuomainen: ”Olen kiitollinen joka aamu, kun kävelen työhuoneelleni”

Menestyskirjailija Antti Tuomainen pitää suurimpana saavutuksenaan sitä, että hän saa tehdä pitkään haaveilemaansa työtä. Hän vie uudessa Jäniskerroin-romaanissaan lukijan seikkailupuistomiljööseen.

Tuomaisen uudessa Jäniskerroin -romaanissa vakuutusmatemaatikko Henri Koskinen jää yllättäen työttömäksi. Sitten hän perii äkillisesti edesmenneeltä veljeltään seikkailupuiston. Henri jatkaa yrittäjänä veljensä pyynnöstä. Pian veljen menneisyydestä paljastuu yllättäviä seikkoja ja Henri joutuu tekemisiin rikollisten kanssa.

Antti Tuomainen, mistä sait idean liittää jännitystarina seikkailupuistoon?

AT: Jäniskerroin sai alkunsa Henri Koskisen hahmosta tai oikeastaan ­ajatuksesta, jonka sain melko tarkkaan kaksi vuotta sitten kävellessäni kotiin työhuoneeltani. Olin työpäivän päätteeksi seurannut uutisia ja maailma näytti kauniistikin sanoen melko epätasapainoiselta ja epäjärkevältä paikalta. Mieleeni tuli, että mitä jos jostakin vielä löytyisi ihminen, joka uskoisi että asioiden ja ihmisten pitäisi olla järkeviä ja kaiken inhimillisen toiminnan perustua järkeen. Muutama päivä myöhemmin Henri Koskisen hahmo oli jo melko kokonaisena mielessäni. Ja koska draama elää konflikteista, piti Henri tarinassa saattaa hänelle mahdollisimman epäluontaiseen ympäristöön. Pienen hakemisen jälkeen keksin seikkailupuiston, jonka kaikki osatekijät – sinne tänne sinkoilevat lapset, omalaatuinen henkilökunta, puisto leikki- ja liikuntalaitteineen ja telineineen – edustavat Henrille kaaosta, arvaamattomuutta ja kaiken kattavaa yleistä hallitsemattomuutta. Tämän lisäksi oli vielä ainakin tekijää: sain kirjoittajana rakentaa puiston alusta loppuun, mikä oli hauska, vaikka vaativakin, tehtävä. Ja toiseksi, näin haluan uskoa, persoonallisesta tapahtumapaikasta tuli tarinaan ikään kuin yksi sen henkilöhahmoista.


Antti Tuomainen. Kuva Jonne Räsänen/ Otava 2020.


Tässäkin kirjassasi on hyvin elokuvamaista toimintaa ja aikahyppyjä. 
Mistä se kumpuaa?

AT: Minulla on jo pitkään ollut ainakin kaksi erityiskiinnostuksen kohdetta: angloamerikkalainen noir-kirjallisuus ja elokuvakomediat Bridesmaideista vanhoihin Marx-veljesten klassikoihin. Lisäksi minua on aina kiinnostanut ja viehättänyt kirjallisuuden ja elokuvan kerrontatapojen ero: mitä kuvataan ja miten. Kirjassa voi luonnollisesti kertoa mitä henkilö tuntee, ajattelee, miten sisäinen maailmaa liikkuu. Elokuvassa (lähes) kaikki pitää näyttää. Epäilen että kaikki edellä mainittu yhdistyy ainakin jossain määrin siinä mitä tänä päivänä teen. Mutta ehkä se voimakkain vaikutin tulee ihan luontaisesti siitä, että näen hyvin visuaalisena mielessäni sen mitä kirjoitan. Näen kohtaukset mielessäni (ja joskus tunnen olevani samassa huoneessa tai tilassa) ja yritän välittää tuon saman kuvan, kokemuksen, tunnelman ja ajatukset lukijalle, jotta hän puolestaan näkisi ja kokisi saman. Lopulta on sanottava sekin, että kirjoittamiseen liittyy niin paljon selittämätöntä ja vaistomaista, että hyvin usein yllätyn itsekin siitä miten tarina etenee ja millaisia vaikkapa yksittäisistä kohtauksista tulee, puhumattakaan kirjan lopullisesta rakenteesta. Joka kerta olen todennut kirjan valmistuttua, ainakin jossain määrin yllättyneenä, että tällainen siitä tuli.


Esikoisteoksesi Tappaja, toivoakseni ilmestyi vuonna 2006. Nyt kirjojasi on käännetty lähes 30 kielelle. Mitä pidät tämänastisen urasi suurimpana saavutuksena?

AT: Palkinnot ja palkintoehdokkuudet sekä viime vuosien käännösmenestykset esimerkiksi Briteissä, Ranskassa ja Saksassa ovat olleet kohokohtia, se on ihan suoraan sanottava. Samoin kuin se, että olen saanut usean vuoden ajan kiertää tiiviisti ulkomailla (tähän mennessä noin 15 maassa Meksikosta Hong Kongiin ja Romaniasta Islantiin) puhumassa ja markkinoimassa kirjojani erilaisilla festivaaleilla, tapahtumissa ja kiertueilla. Olen siitä hyvin kiitollinen. Mutta ehkä se suurin saavutukseni on sitten kuitenkin se, että saan tehdä tätä työtä, jatkaa tämän tekemistä. Tämä on minulle tarkoittanut unelmieni toteutumista. Olin 18- tai 19-vuotias, kun päätin ja vaistomaisesti tiesin, että minusta tulee kirjailija. Se oli aina tavoitteeni. Unelmasta tuli totta, kun 42-vuotiaana sain ryhtyä täysipäiväiseksi kirjailijaksi. Siihen meni siis reilusti yli kaksikymmentä vuotta ja matkassa oli useampi mutka, joten tämä on minulle kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys. Olen kiitollinen joka aamu, kun kävelen työhuoneelleni.


Kirjailijan työ ei ole pelkää kahvikupin ääressä naputtelua. Mikä tekee työstä koukuttavaa?

AT: Kaiken edellä mainitun lisäksi se, että seuraava tarina aina kolkuttaa jo ovella, kun tekee tätä nykyistä. Minulla on paljon ideoita ja tarina-aihioita mielessäni ja jokaiseen liittyy jotakin, mikä vetää voimakkaasti puoleensa.

Yhä useampi kuluttaja käyttää äänikirjaa. Millainen on sinun mielestäsi hyvä äänikirjan lukija?

AT: Oikeastaan minulla on vain yksi toive lukijan suhteen: että ääni istuu kirjan itsensä sävyyn.

Kirjoillasi on hyvin laaja ja uskollinen lukijakunta. Kerro joku mieleenpainuva palaute, jonka olet saanut?

AT: Olen totta puhuen ilahtunut ja kiitollinen joka kerta kun joku kertoo lukeneensa kirjani ja saaneensa siitä jotakin: iloa, ajateltavaa, lohtua, naurua, milloin mitäkin. Huimaavalta tuntuu sekin, että palautetta tulee säännöllisesti myös ympäri maailman: joku on lukenut kirjani vaikkapa Rio de Janeirossa, San Franciscossa ja Tromssassa. Kolmas asia mikä nousee juuri nyt mieleeni on se mitä kuulin viimeksi tänään. Eräs lukija kertoi lukeneensa kaikki kirjani. Tunnen tästä syvää kiitollisuutta. Ajatus on huimaava. Joku on ollut mukana koko tämän matkan. (Teen luonnollisesti parhaani, että yhteinen matka jatkuu.)

Kiitos haastattelusta. Kerrotko vielä lopuksi, mitä muuta lähiaikoina tapahtuu?

AT: Jäniskerroin -romaani määrittää syksyn tahdin. Samalla kirjoitan sille jatko-osaa, mikä on minulle täysin uusi kokemus. Olen aiemmin kirjoittanut niin sanottuja stand-aloneja ja nyt ensimmäistä kertaa koskaan jatkan samalla päähenkilöllä. Tämä tapahtui täysin odottamatta. Vakuutusmatemaatikko Henri Koskinen yllätti myös minut perinpohjaisesti. Yleensä kirjaa kirjoittaessa ja kirjan lopun lähestyessä mielessäni siintää jo uusi tarina, uudet henkilöt, ehkä uusi tyylilajikin. Tällä kertaa tapahtui päinvastoin. Kun Jäniskerroin lähestyi loppuaan, tajusin koko ajan selkeämmin, että Henrin tarina jatkuu tästä. Enempää en tässä vaiheessa voi paljastaa…

Jäniskerroin on saatavilla myös äänikirjana ja e-kirjana. Lue näyte kirjasta tästä.

Antti Tuomainen (s. 1971) on yksi Suomen kansainvälisesti menestyneimmistä nykykirjailijoista. Tuomainen on voittanut Vuoden johtolanka -palkinnon ja ollut ehdolla merkittävien kansainvälisten Petrona- ja Prix du Polar Européen -palkintojen saajaksi. Hänen teoksiaan on julkaistu 30 maassa, ja Tuomaisen edellinen romaani Pikku Siperia oli huikea kansainvälinen arvostelumenestys.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone