Kirjahaastattelu: Tara Koivukoski ei halunnut vaieta kokemastaan väkivallasta: ”Tuli tunne, että en ole kirjoittamassa kirjaa turhaan”

Taru Koivukosken esikoiskirja Rikottu enkeli – Nainen bikereiden maailmassa kertoo koskettavasti ja karusti hänen väkivallan värittämästä elämästään.

Koivukoski, 38, varttui maaseudulla pienellä paikkakunnalla. Hän koki jo lapsena turvattomuutta, henkistä ja ruumiillista väkivaltaa. Myöhemmin häntä kiusattiin koulussa ja hän ajautui väkivaltaisiin parisuhteisiin. Lopulta hän haki turvaa moottoripyöräjengin yhteisöstä.

”Elin elämää, jossa lähelläni olevat ihmiset laittoivat minut tilanteisiin, joissa tunsin, etten ollut minkään arvoinen. En uskonut kenenkään välittävän saati haluavan auttaa”, hän kirjoittaa kirjassaan.

Mesta.netin kirjasivusto haastatteli Tara Koivukoskea sähköpostin välityksellä.

Rikottu enkeli -kirja on hyvin koskettava ja ajatuksia herättävä selviytymistarina. Millaista palautetta ja millaisia yhteydenottoja olet saanut kirjastasi tähän mennessä?

Ensimmäinen yhteydenotto kirjan julkaisupäivänä oli taholta, joka auttaa väkivaltaa kokeneita naisia. Heidän kanssaan suunnittelemme nyt yhteistyötä. Olen saanut paljon viestejä ihmisiltä, jotka ovat kirjan lukeneet tai nähneet minut tiedotusvälineissä. Palaute on ollut ainoastaan positiivista. Suurin osa kertoo omista kokemuksistaan väkivallan kohteena ja siitä, miten kirja on auttanut käsittelemään omia asioita tai antanut toivoa omastakin selviämisestä. Juuri sitä toivoin. Että omat kokemukseni voisivat rohkaista muita samassa tilanteissa olleita. Olen myös saanut paljon yhteydenottoja siitä, miten moni muukin on kokenut, ettei yhteiskunta tällä hetkellä suojele riittävästi väkivaltaa kokevia tai kokeneita naisia.
tara koivukoski 1
Kuva: Juulia Elizabeth Photography

Rikottu enkeli sisältää rankkoja ja traagisia muistoja lapsuudestasi ja ihmissuhteistasi. Miten läheisesi ovat suhtautuneet muistelmiisi?

Ystävät, lapset ja mies ovat ainoastaan kannustaneet ja olleet tukena. Samoin tätini. Mutta osa sukulaisista on myös ilmoittanut, että ei halua olla enää missään tekemisissä kanssani, koska minun olisi pitänyt heidän mielestään kirjoittaa vain, että oli onnellinen lapsuus.. Että väkivallasta tulisi vaieta, koska se on perheen sisäinen asia. Osa myös on ilmoittanut, ettei halua olla tekemisissä kanssani, koska olen ”rikollisjengin jäsen”, vaikka en kuulu yhteenkään järjestöön tai omaa minkäänlaista rikosrekisteriä.
Mikä oli haastavinta ja antoisinta kirjan kirjoittamisessa?
Haastavinta oli se, että piti kirjoittaa esimerkiksi rajusta väkivallasta yksityiskohtaisesti. Koska kirjoittaessaan näki sen kaiken elävänä mielessään. Raakaversio olikin kenties se vaikein tehdä, jolloin ensimmäistä kertaa kaiken kokemansa sanoitti paperille. Antoisinta oli kenties se, kun kirjaa eri vaiheissa lukivat eri ihmiset ja sain palautetta usealta, miten kirja auttoi esimerkiksi käsittelemään omia kokemuksia. Tuli tunne, että en ole kirjoittamassa kirjaa turhaan, vaan että kenties se oikeasti voisi vielä osaltaan olla yhtenä sysäyksenä  esimerkiksi siihen, että lainsäädäntöä Suomessa muutetaan tiukempaan suuntaan seksuaalirikosten osalta.

Kirjoitat hyvin vetävästi ja tarkkanäköisesti. Millainen tausta sinulla on kirjoittajana?

Olen pienestä asti rakastanut kirjoittamista. Jo yläasteella äidinkielen opettajani sanoi, että minun kannattaisi ruveta kirjoittamaan. Äidinkielen numero on minulla aina ollut 10 koulussa. Rakastin pienenä lukemista ja kirjoitin jo yläasteella runoja. Kirjoitin myös muutamia artikkeleita lehtiin. Kirjoittaminen kuitenkin jäi vuosiksi, kun koin pahoja asioita. Kiinnostuin kuitenkin kirjoittamisesta aloitettuani toipumisen väkivallan jäljiltä. Viimeinen sysäys tarttua kynään oli se, kun luin Sofi Oksasen Puhdistuksen, joka on aivan mielettömän kaunista suomenkieltä. Se toi mieleeni kaikki lapsena lukemani Andersenin sadut, Eino Leinon ja muut mummolan kaapista löytyneet kirjat. Tartuin kynään ja aloin jälleen sanoittaa ajatuksiani.

Millaisia haaveita ja tavoitteita sinulla on kirjoittamisen suhteen?

Tällä hetkellä työstän kirjaa väkivaltaa kokeneille naisille Tannin Susannan kanssa. Toipumiskirja on valmis maaliskuun loppuun mennessä ja tarkoitus julkaista syksyllä. Sen jälkeen on jonossa lastenkirjaprojekti, jotka odotan enemmän kuin innolla.

Millainen lukija itse olet? Millaisia kirjoja suosit, entä mitä luet juuri nyt?

Tällä hetkellä kirjat, joita itse luen ovat lähinnä kouluun liittyviä. Opiskelen yliopistossa oikeuspsykologiaa ja psykologiaa. Vapaa-ajalla luen mieluiten tositapahtumiin perustuvia tarinoita, viimeinen taisi olla Noitaäiti.
Millaista elämäsi on juuri tällä hetkellä?
Elämäni on rauhallista perusarkea, mikäli mediahässäkkää kirjan ympärillä ei lasketa. Opiskelut vievät aikaa ja kirjoitan samalla toista kirjaa. Suurimman osan ajasta siis vietän kotona kirjottaen tai lukien tenttiin, lenkkeilen metsässä koirieni kanssa tai menen vaikka kahville ystävien kanssa. Elän käytännössä tällä hetkellä sitä elämää, josta pystyin vain unelmoimaan eläessäni väkivallan alla. Turvallista arkea, jossa minulla on ympärillä ihmisiä, jotka välittävät ja pitävät huolta.
Kuvat: Juulia Elizabeth Photography
Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone