Kirjahaastattelu: Sami Lopakan Loka-romaani kerää kehuja: ”Tykkään viedä tekstiä aivan kuilun reunalle”

Sami-Lopakka-©-Vesa-Ranta

Sami Lopakka julkaisi alkusyksyllä toisen romaaninsa Loka. Kiitelty teos huokuu pohjoisen ahdistusta ja se kertoo kolmesta elämänkoulimasta miehestä.

Kirjassa kurkistetaan niin itsetuhoisen Siperian reissaajan, alkoholisoituneen erikoislääkärin kuin Lapin erämaahan ihmiskuntaa pakenevan miehen elämään. Miten romaanin maailma ja henkilögalleria hahmottuivat, Sami Lopakka?

kansilokaKun romaanin teemoina ovat häpeä, syyllisyys, katumus, rakkaus, viina ja pimeys, tarvitsin heti kättelyssä useampia tarinalinjoja, päähenkilöitä ja ihmiskohtaloita. He kaikki ovat eri vaiheissa oman taakkansa kanssa ja myös reagoivat siihen eri tavoin. Näistä henkilöistä ja heidän historiastaan kymi lähti purkautumaan kirjoittaessa.

Lähtökohtana oli myös kirjoittaa häpeilemättä ja pelotta niin rujoja ja absurdeja kohtauksia, ettei kukaan fiksu ihminen niitä omalla nimellään välttämättä julkaisisi. Kaiken ronskiuden vastapainoksi kirjassa on myös miltei proosarunollisia osuuksia, jotka paitsi vetävät tarinoita yhteen, luovat myös haikeaa pohjavirettä koko matkalle.

Kirjassa on runsaasti mustaa huumoria ja roiseja tarinoita. Kerro millaista palautetta olet ehtinyt saada?

Kovin kiittävää on ollut palaute ollut, niin naurujen kuin liikutuksenkin osalta. Mikä on tietenkin mahtavaa kuulla – tekstin kanssa on niin pitkään yksin, ettei julkaisun aikaan enää tiedä millaisia reaktioita lukijoilta voi odottaa.

Tuon huumorin tulehtuneisuusasteen osalta on ollut mielenkiintoisia kohtaamisia. Ensin saattaa joku eläkeläisrouva hehkuttaa maasta taivaisiin, että nauroi vedet poskille, ja heti seuraavana tulee joku mun ikäinen ukko hieman punastellen kiristelemään hampaita, että eikö tässä nyt karattu… vähän liian pitkälle…

Ja myönnän toki – tykkään viedä tekstiä aivan kuilun reunalle myös tässä mielessä ja heilutella sieltä, että enkö olekin aika helvetin lähellä tipahtaa tästä rotkoon.

Olet julkaissut kaksi kirjaa. Millaista lukijakuntaa ne puhuttelevat?

Aivan laidasta laitaan, isolla ikähaitarilla sekä miehiä että naisia, hyvin eritaustaisia ihmisiä. Tämä on tullut itsellenikin vähän yllätyksenä. Etenkin esikoisen julkaisun aikaan mietin, että se menee överiksi varmasti melkein kaikilla räävittömyytensä, huumorin tummuusasteen ja synkkyytensä takia. Mutta ei niin useimmiten ollutkaan.

Tästä juontuu oikeastaan tämän uuden romaanin aihekin. Onko sittenkin niin, että meillä kaikilla on omat syvät varjomme, häpeäpisteemme ja kivirekemme.

Olen huomannut kirjojen kanssa samaa kuin aikanaan sanoituksien kanssa – kun joku sanoo hankaliakin asioita ääneen, siihen reagoivat monet jotka ovat olleet samoista asioista pitkään vaiti. Se on aina vain ja ainoastaan hienoa.

Olet suomen kielen maisteri, muusikko, projektipäällikkö ja perheenisä. Miten suurta osaa kirjoittaminen näyttelee elämässäsi?

Tuossa tuoreen romaanin loppusuoralla kirjoittaminen hallitsi kuukausitolkulla kaikkea vapaata valveillaoloaikaa. Se ei ole mikään terve tapa, ja takki olikin monta kuukautta aivan tyhjä sen viimeisen pisteen jälkeen.

Arkitöiden päälle kirjoittaminen ei minulla onnistu, virtaa ei ole illalla enää tarpeeksi. Normaalissa tilanteessa kirjoitan osan viikonlopuista ja lomilla. Tämä johtaa tietysti siihen, että laajojen tekstien valmistuminen ottaa vuosia.

Sami-Lopakka-3-©-Vesa-Ranta

 Mitä kirjoja olet itse lukenut viime aikoina?

Usein kuulee, että jos aikoo kirjoittaa, pitää lukea paljon. Tälle väitteelle huudan kyllä vastarannalta toisenlaista mielipidettä. Kun kirjoitan fiktiota, en lue fiktiota käytännössä ollenkaan, ja luen silloin muutenkin melko vähän. Yritän siis tietoisestikin välttää vaikutteiden valumista omiin teksteihin. Sama pakkomielle mulla on musiikinkin tekemisessä.

Olen viime aikoina lukenut lähinnä elämäkertoja. Erno Paasilinnan, Veikko Huovisen, Peter Steelen, Paavo Haavikon, Kimi Räikkösen… Aika ukkovoittoista on ollut valikoima viime aikoina, ja on edelleen vielä parin opuksen verran – seuraavina yöpöydällä ovat Junnu Vainion Ja Loirin elämäkerrat. Fiktiopuolella olen viime aikoina keskittynyt leffoihin, joita on kotona hyllyissä useita satoja.

Mitä haluat vielä saavuttaa kirjallisella urallasi?

Etenen askeleen kerrallaan, niin kauan kuin askelia riittää. Häivähdys tyylillisesti löyhän trilogian päättävästä kolmannesta romaanista on jo takaraivossa. Ja nyt kun se siellä on, tuskin pääsen siitä muutoin kuin kirjoittamalla sen ulos. Jos olen yhä hengissä.

Kiitos haastattelusta. Kerro vielä lopuksi, mitä kirjailija Sami Lopakalta on luvassa seuraavaksi?

Kiitos itsellesi. Nyt väännämme Kypck-yhtyeen kanssa biisejä bändin viidennelle levylle. Kirjalliset visiot hahmottuvat taas ajan saatossa, hitaalla kypsyttelyllä kuten rosvopaisti.

Kuvat: Vesa Ranta

Lue tai kuuntele näyte Loka-kirjasta.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone