Kirjahaastattelu: JP Koskinen yllättyi Tulisiipi-romaaninsa menestyksestä: ”Tosin jo tekovaiheessa kirjassa oli erityistä imua”

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 JP Koskinen tunnetaan kirjalijana, joka tarttuu rohkeasti eri aiheisiin. Hänen monipuoliseen tuotantoonsa sisältyy lajityylejä dekkareista tietokirjoihin ja novelleista lasten- ja nuortenkirjoihin. Hänen uusin romaaninsa Tulisiipi on ollut suuri menestys.

Tuore romaanisi Tulisiipi oli Kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaana ja se on voittanut muun muassa Savonia-palkinnon. Historiallisen romaanin tarinat ovat koskettaneet lukijoita ja teoksesta tuli arvostelumenestys. Tuliko Tulisiiven lento sinulle yllätyksenä? Millä mielin katsot teostasi nyt, kun julkaisusta on kulunut tovi?

Tavallaan näin laaja menestys oli yllätys. Tosin jo tekovaiheessa kirjassa oli erityistä imua, mutta kirjailija on aina melko huono arvioimaan omia töitään. Tässä kirjassa tunne kuitenkin säilyi ja vahvistui, kun teksti siirtyi kustantamoon. Siinä vaiheessa, kun kustantamossa käsikirjoitus kiersi kädestä käteen, koska kaikki halusivat lukea sen, alkoi tuntua, että Tulisiipi taitaa nyt lentää.

Nyt, kun kirjan julkaisusta on kulunut jo yli puoli vuotta, teos tuntuu yhä ehyeltä ja sellaiselta, jollaiseksi sen halusinkin tehdä. Joskus joistakin kirjoista tulee jälkikäteen tunne, että jotain olisi pitänyt ehkä tehdä toisin, mutta Tulisiiven kohdalla niin ei ole käynyt.

Sinua pidetään poikkeuksellisen tuotteliaana kirjailijana. Mistä
ammennat energiasi ja kuinka estät leipääntymisen?

Saattaa kuulostaa vähän oudolta, mutta juuri tuotteliaisuus estää leipääntymisen. Minulle olisi täydellisen puuduttavaa tehdä vain yhtä genreä. Kun saan tehtyä suuren romaanin, on lasten- tai nuortenkirjan tekeminen tavallaan lomaa. Siinä pääsee uusiin maisemiin ja tunnelmiin, mikä on piristävää. Dekkarit ovat taas hiukan toisella otteella kirjoitettavia kirjoja, ja koska olen aina pitänyt arvoituksista, on niiden tekeminen enemmän piristävää kuin väsyttävää.

Olet kirjoittanut lapsesta saakka. Ensimmäinen novellisi julkaistiin 90-luvulla ja esikoisromaanisi Ristin ja raudan tie vuonna 2004. Millä mielin muistelet kirjailijanurasi alkuaikoja?

”Lyhyt muoto oli minulle nuorena selkeästi parempi. Olen aina ollut nopea ja nuorena olin liian nopea romaanien suhteen. En koskaan palannut korjailemaan romaaneja kustantamoiden palautteen perusteella. Se oli taktiikka, joka näin jälkikäteen ajateltuna lykkäsi esikoisromaanin julkaisua ehkä noin 8-6 vuodella. Tein aina mieluummin uutta tekstiä enkä palannut vanhoihin aiheisiin. Kun hiukan hillitsin kirjoittamistani, romaaneille sopiva rytmi löytyi ja siinä on nyt pysytty lähes 20 vuotta.

Mitä teoksia olet lukenut viime aikoina? Tuleeko mieleesi jotain pysäyttävää lukukokemusta?

Ole lukenut enimmäkseen taas tietokirjallisuutta, mutta viimeisin lukemani kaunokirja on Jani Saxellin Helsinki Underground. Se oli hieno lukukokemus, jossa vuoden 2047 Helsinki herää eloon maagisrealistisissa merkeissä. Kirja on mielikuvituksen ja hienon kaunokirjallisen ilmaisun juhlaa, joten sen parissa viihdyin hyvin.

Mitä muuta elämääsi kuuluu? Mitä harrastat ja miten rentoudut
kirjoitustyön lomassa?

Olen mukana kirjallisuuden järjestötyössä ja se vie jonkin verran aikaa. Kirjailijoiden hyvinvointi kollektiivisesti on minulle tärkeä asia. Ulkoilen mielelläni kirjoitustauoilla metsässä koiran kanssa tai ilman, aina tilanteen mukaan.

Olet monipuolinen kirjalija. Millaisia uusia aluevaltauksia / haaveita
sinulla on tulevaisuuden varalle?

Suunnitteilla on muutama tietokirja, mutta katsotaan nyt, millaisella otteella ja aikataululla ne syntyvät.

Kiitos haastattelusta. Kerro vielä lopuksi, mitä sinulta on luvassa seuraavaksi?

Seuraava kirja aikuisille on Murhan vuoden osa 6, Kesäkuun kalmantanssi. Tämän dekkarin myötä sarja on nyt puolivälissä ja jäljellä on enää ne loput kuusi osaa. Lapsille ilmestyy Gabriel Hullo ja viheltelevä vampyyri -riimikirja. Nämä upeasti kuvitetut Gabriel Hullo -tarinat ovat olleet lasten iltasatulukemistoa kohta jo kymmenen vuoden ajan. Ja syksyllä on vuorossa Hukkuva maa. Siihen olen kerännyt aineistoa peräti 90-luvulta lähtien ja toivoin, ettei tätä ilmastonmuutokseen liittyvää romaania tarvitsisi koskaan kirjoittaa, mutta toisin kävi.

Kuva: Toni Härkönen

Lue ilmainen näyte tai kuuntele pätkä Tulisiipi -äänikirjasta

JP Koskisen kotisivuille.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone