Kirjahaastattelu: Antti Hyyrynen haaveili jo nassikkana omasta fantasiakirjasta: ”Kirjoittaminen oli juuri niin tylsää kuin pitikin”

antti hyyrynen like 2

Metalliyhtye Stam1nan keulahahmo Antti Hyyrynen julkaisi 10.2. esikoisromaaninsa Viimeinen Atlantis. Kirja ilmestyi päivällään kymmenen vuotta samannimisen albumin jälkeen.

Romaanille on kysyntää, sillä sen ensimmäinen painos myytiin loppuun jo ennen kirjan ilmestymistä. Viimeinen Atlantis on saatavana myös Hyyrysen itsensä lukemana äänikirjana.

Romaanissa kaksi pakolaista etsii paikkaansa ilmastonmuutoksen kourissa riutuvalta maapallolta. Koko siviilisaation tulevaisuus näyttää lohduttomalta ja epävarmalta. Miten romaanisi maailma ja henkilögalleria hahmottuivat, Antti Hyyrynen?

”Kirjassa yhdistyy miun metallimusiikin aihealueilla liikkunut sanoituskynä ja kokoelma arkipäivän uutisotsikoita. Yritin yhdistellä menneitä, olemassaolevia ja hissukseen todennäköisiltä näyttäviä tulevaisuudenkuvia. Ne muodostuivat toiminnalliseksi tarinaksi Tobeas-nimisestä miehestä, joka tuntuu kroonisesti olevan myöhässä. Tarina tarvi myös oikean sankarin, Athinan, joka sai tavallaan olla myös Tobeaksen vastakohta. Tarina on siitä erikoinen, että varsinaista antagonistia, vastustajaa, on vaikea minunkaan nimetä. Vaihtoehtoja on muutama.”

Tulevaisuuteen sijoittuvassa romaanissa seikkaillaan useissa eri maissa. Kirjoitit kirjaa myös aidoilla tapahtumapaikoilla, kuten Islannissa. Tuliko taustatyötä tehdessä esiin mitään yllättävää?

Koin että kirjoittaminen oli juuri niin tylsää kuin pitikin. Sain upotettua itseni usein kahdeksitoista tuntia putkeen jonkin halvan hotellin pikkuruisen yöpöydän ääreen näpyttämään. Reykjavikissa oli kirjoitusreissun aikaan tammikuinen lumimyräkkä. Ikkunat valuivat vettä sisäpuolelle ja ilmassa tuoksui rikki. Kaikkien puhuma kieli oli täysin ymmärtämätöntä ja hintataso korkea. Tunsin olevani jossakin loputtoman kaukana, yksin. Huohahdin helpotuksesta istuutuessani paluupäivänä lentokoneen penkille.

Luit itse Viimeisen Atlantiksen äänikirjaversion. Millainen kokemus se oli? Mikä oli haastavinta ja vastaavaasti antoisinta oman tekstin tulkitsemisessa?

En ole ikinä kuunnellut äänikirjaa. Kysyin kustannusyhtiöltä esimerkkiteosta mallikappaleeksi, en nyt saa päähäni mikä teos oli kyseessä. Ihmettelimme referenssiä loistavan Miitri Aaltosen kanssa, sitten ryhdyimme rohkeasti äänittämään. Kaksi ja puoli päivää horisin mikkiin, ja varsinkin Atlantiksen loppupään dialogiosio tuntui hyvin skitsofreniselle äänittää. Toivottavasti lopputulos on kuulijalle pelkää lukukokemusta rikastuttavampi. Itse opin hommasta paljon.

Milloin haaveilit ensimmäisen kerran kirjan kirjoittamisesta?

Olin pieni vaaleatukkainen nassikka Lemillä, ikää oli ehkä kymmenen. Jostakin syystä koin että kokonaisen fantasiakirjan tekeminen olisi hienointa ikinä. On lisättävä, että haaveilin penskana myös elokuvan ohjaamisesta ja gangsterin urasta. Pelasin paljon tietokonetta, luin Lovecraftia ja katselin Predatoria. Niistä aineksista ammensin idean kirjoittamisesta.

Millainen lukija itse olet? Millaisia kirjoja suosit ja kuinka aktiivinen lukija olet?

Sängyn vierellä on nyt noin kahdeksan kirjaa: Sami Lopakkaa, Chuck Palahniukia, oman isoisäni sotamuistelmia, Artemis Kelosaaren Kannibaalikirja, Mark Mansonin Kuinka olla piittaamatta paskaakaan, Sofi Oksasta, Bram Stokeria ja Hans Roslingia. Yritän lukea mahdollisimman usein ennen nukahtamista.

Miten suurta osaa kirjoittaminen näyttelee elämässäsi tulevaisuudessa?

On mahdotonta ja hirveän aikaista sanoa mitä kirjoittamisen suhteen aion tehdä. Koen olevani etuoikeutettu, sillä saan tehdä hyvin kirjavasti musiikkia, tekstiä ja myös Medialouhoksen kautta elävää kuvaa. Odotan sopivaa puhuria ja katson mihin rantaan lähden suuntaamaan.

Lue ilmainen näyte Viimeinen Atlantis -kirjasta.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone