Kirjaesittely: Kokaiinirannikko kertoo koukuttavasti huumeiden salakuljetuksesta – kirjan julkaisua yritettiin estää

kokaiinirannikkonetti

Suomenkielisenä juuri ilmestynyt tarinallinen tietokirja Kokaiinirannikko (Into)  kertoo koukuttavasti huumeiden salakuljetuksesta ja sen vastaisesta taistelusta Espanjan luoteisosassa sijaitsevalla Galicialla.

Galicialla on 1498 kilometriä rantaviivaa ja ulkopuolisen mielikuvissa paikalliset tienaaat elantonsa merten antimista. Kauniisiin merimaisemien on  kätkeytynyt salaisuus. Alueella on harjoitettu jo 1980-luvulta lähtien ammattimaista huumesalakuljetusta.

Kokaiinirannikko käy läpi salakuljetuksen historian ja selvittää, miksi niin moni aiemmin lainkuuliainen paikallinen hankki elantonsa huumesalakuljetuksella.

kokaiinirannikkonetti13Paikallisen toimittajan Nacho Carreteron kirja aiheutti skandaalin Espanjassa ja se hyllytettiin hetkeksi vuonna 2018. Myyntikiellon syynä oli Galician erään kunnan ex-pormestari, jonka väitettiin kirjassa olleen osallisena kokaiinin salakuljetuksessa vuosikymmeniä sitten.

Kokaiinirannikko palautettiin oikeuden päätöksellä myyntiin ja sen myyntiluvut kohosivat pilviin.

Ilman markkinointia kirjaa myytiin nopeasti kymmeniä tuhansia kappaleita.

Kirjan pohjalta tehtiin myös samanniminen draamasarja, joka on katsottavissa suoratoistopalvelu Netflixissä.

Mesta.netin kirjasivusto kokosi yhteen muutaman kohdan kevään kirjauutuudesta.

1960-1970-luvuilla alueella monen paikallisten kalastajaperheiden perustamat klaanit salakuljettivat pimeää tupakkaa meriteitse. Se oli hyvä lisätienesti köyhälle kalastajalle. Kirjassa muistellaan alkuaikoja.

”Hommasta maksettiin aikamoisen hyvin. Muistan kaksi kloppia, jotka tulivat poikani luokalle joskus 1980-luvulla. Toinen työskenteli surkealla palkalla tarjoilijana ja toinen tienasi yhdellä purkukeikalla saman verran kuin kaveri kuukaudessa. Tarjoilijakloppi sanoi tuntevansa itsensä luuseriksi, kun salakuljetushommia tekevä ajoi ohi Golf GTI:llää.”

Panokset kovenivat 1980-luvulla, kun tupakka vaihtui kokaiiniin. Kirjan mukaan Manuel Charlín Gamalla oli ensimmäinen galicialainen salakuljettaja, joka toi jokisuulla mantereelle huumelastin. Huumeiden myötä toiminta ammattimaistui ja muuttui kyltymättömäksi rahastukseksi.

”Miksi ajaa Andalusiaan hakemaan ruohoa, kun sitä voi tuoda laivalastillisen suoraan Marokosta? Salakuljettajapomot ottivat ohjat käsiinsä.
Ei ole täysin selvää, miten he loivat suhteet, jotka mahdollistivat siirtymisen tupakan laittomasta rahtaamisesta huumeiden salakuljetukseen. Se tiedetään, että se kävi helposti. ”Heillä oli jo laaja tupakan jakeluverkosto…”

Salakuljetuskartellian välinen taistelu johti ennen pitkää myös väkivaltaan. Ennen niin rauhaisan kalastajakylän elämä järkkyi.

Olimme juhlimassa Cambadosissa. Suosikkipubissamme keskustassa. Menimme hetkeksi ulos ja näimme kaksi tai kolme tyttöä kurkkimassa sisään auton ikkunasta. He huikkasivat meille jotain ja menimme heidän luokseen, sitten näimme sen: ajajan paikalla retkotti kuollut nuori mies. Hänen kasvonsa olivat veressä, suu auki ja viereisellä istuimella lojui haulikko. Paikalle alkoi tulla lisää väkeä. Pian väkijoukko ympäröi autoa, ja kaikki halusivat nähdä vainajan. Joku sanoi: ’Ilmeisesti välienselvittely.’ Sitten poliisi tuli ja ajoi ihmiset tiehensä, ja me palasimme pubiin. Jatkoimme juhlimista. Se ei ollut kovin tavallista, mutta jos he kerran haluavat listiä toisiaan, sen kun listivät…

Moni paikallinen yritys harjoitti rahanpesua. Viranomaisverkosto tehostui 2000-luvulle tultaessa ja salakuljettajia jäi kiinni aiempaa enemmän. Aina onnikaan ei ollut myötä.

El Pastelero ei toteuttanut salakuljetusoperaatioita usein mutta suunnitteli ne huolellisesti. ”Ryhmittymä toimii hyvin hienovaraisesti ja pikkutarkasti. Ja jos pieninkin yksityiskohta hiertää, salakuljetusoperaatio keskeytetään”, kertoo eräs kansalliskaartilainen. Takaisku tuli vuonna 2008, kun San Miguelilta huumelastia hakemaan lähteneet pikaveneet joutuivat merihätään. Turvallisuussyistä pikaveneet päätettiin upottaa avomerelle, ja San Miguelin oli määrä noutaa niiden kipparit, mutta myös kalastusaluksella oli ongelmia. Kun erikoisjoukot paikansivat aluksen, sen miehistö oli nälkiintynyt ja kärsi nestehukasta.

Kirjan mahdollisti joukko galicialaisia toimittajia, jotka vaaransivat henkensä kertomalla huumeiden salakuljetuksesta. Taistelua ei ole vielä voitettu. Galiciassa huumeita kuljetetaan edelleen perinteiseen tapaan.

Nykyään valvonnasta etsitään aukkoja, joiden kautta kokaiini virtaa entiseen malliin. Samaan aikaan perustetaan yrityksiä huumerahojen pesua varten. ­

Lue näyte Kokaiinirannikko-kirjasta tai kuuntele näyte äänikirjasta.

 

 

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone