Kirjaesittely: ”Jörn Donnerin pojan viimeinen kirje isälle on tylyä ja surullista luettavaa”

Otto Gabrielsson: Rikkaruoho – Viimeinen kirje isälle (S & S, 2020)

Erehdys.

Tuo sana löytyy Jörn Donnerin omaelämäkerran Mammutin (2013) sivuilta. Sillä edesmennyt ohjaaja ja kirjailija kuvasi suhdettaan ruotsalaiseen poikaansa Otto Gabrielssoniin.

Gabrielsson syntyi vuonna 1981 Donnerin ja 37-vuotiaan ruotsalaisen yksinhuoltajan salasuhteesta. Nainen oli töissä Ruotsin elokuvainstituutissa, jossa Donner toimi johtajana. Donner oli suhteen aikana naimisissa.

9789515250469”Erehdys” toimi laukaisijana myös Rikkaruoho -teokselle, joka on nimensämukaisesti viimeinen kirje isälle. Tammikuussa menehtynyt Donner ei tosin ehtinyt lukea poikansa kirjaa.

Kirjassaan Gabrielsson miettii isäsuhdettaan, joka oli etäinen ja raastava. Hän koki tulleensa isänsä hylkäämäksi jo lapsena.

Gabrielsson toteaa, että tämä kirja on hänen tapansa siirtyä elämässä eteenpäin.

Tällä kirjeellä minä saatan kuolettaa suhteemme lopullisesti. Onko meillä edes suhdetta? Olet sanonut minulle lukemattomia kertoja, ettei ”biologialla” ole sinulle juuri merkitystä. Minulle on. Biologian ansiosta elän: olen yksi lukuisista geneettisistä jäljistäsi. Sinä et ajattele niin…

Päiväkirjamaisesti kirjoitettu teos kuvaa pettymyksiä, hylkäämiskokemuksia ja nöyryytyksiä, joita Gabrielsson koki isänsä kanssa. Teos luo Donnerista kuvan itsekeskeisenä ja tunnekylmänä taitelijapersoonana, joka ei vilkuile peruutuspeileihin.

Olet täällä uuden kirjasi julkistamisen takia. Et ole koskaan tullut Tukholmaan vain tapaamaan minua. Mietin, kuinka monta kertaa oletkaan ollut Ruotsissa ottamatta yhteyttä. Kaikki ne kirjanjulkistamistilaisuudet, haastattelut, pitchaukset, kokoukset, hautajaiset… Oman ruotsalaisen pojan tapaaminen ei riitä syyksi. Siitä ei voi laskuttaa, eikä siitä saa palkkiota, päivärahaa eikä arvosteluja. Se ei tuo sinulle mainetta niiden ihmisten keskuudessa, joista välität.

Rikkaruoho on tylyä ja surullista luettavaa. Pahaa oloa suolletaan ilmoille riipaisevasti ja ketään säästämättä. Isäsuhteen aiheuttamia mielenterveys- ja päihdeongelmia kuvaillaan seikkaperäisesti.

Kirjan perusteella Donner tapasi poikaansa harvoin ja vain ”pakon” edessä.

”Olen surullinen, että kirjoitit minun olevan erehdys.”

Vastasit, että se oli ehkä ollut hieman jyrkästi sanottu. Että ”sattuma” olisi ehkä ollut osuvampi sana siinä yhteydessä. Sitten jatkoimme keskustelua tyhjänpäiväisyyksistä. Vartin kuluttua saapumisestasi olimme jälleen eronneet. Karjaisit henkilökunnalle haluavasi maksaa. Myöhemmin seisoin Norrmalmstorgilla. Aina sama tunne. Kuin olisi menettänyt jotakin. Kuin olisi menettänyt isän

Isäsuhteesta muodostui kieroutunut, koska Donner oli kuuluisa ja mielipiteitä herättävä persoona. Isästä muodostui eräänlainen fiktiivinen olento.

Miksi olen päättänyt ottaa sinut puheeksi niin usein? Se on varmaankin tuntunut sillä hetkellä hauskalta ja jännittävältä. Olet erikoinen hahmo, josta kaikilla on mielipide. Kuin olisi kuvitteellisen henkilön lapsi. Voin kai vain todeta olleeni ylpeä.

Gabrielsson kirjoittaa vetävästi ja viihdyttävästi, eikä olisi ihme, jos häneltä ilmestyisi lisää kirjoja.

Kirjasta löytyy ripaus huumoriakin.

Täällä on kolmekymmentäseitsemän signeeraamaasi kirjaa. Kroonisen huonosta kirjallisesta tuotannostasi muistuttavat opukset on raahattu tänne, jotta ne eivät jatkuvasti saastuttaisi Tukholman-asuntoa. Ne tulevat tarpeeseen, jos talo tarvitsee joskus lisäeristystä. Olen keksinyt, että kirjat voi naulata tasaiseksi matoksi kiinni hirsiin.

Gabrielsson opiskelee psykologiksi Karoliinisessa instituutissa. Hän kuvailee tunteitaan analyyttisesti ja veitsentarkasti. Sanat viiltävät syvältä.

Emme milloinkaan löytäneet toisiamme. En tiedä, rakastitko minua koskaan. Tuskin tiedän sitäkään, rakastinko minä sinua. Ainakin tein aviottomana poikanasi pari rehellistä yritystä. Emme koskaan kohdanneet, emmekä toivottavasti kohtaa myöskään mullassa, meressä, taivaassa tai muussa hahmossa seuraavassa elämässä.

Kursivoidut kohdat ovat lainauksia Rikkaruoho – viimeinen kirje isälle -kirjasta.

 

Lue näyte täältä. Saatavana myös äänikirjana.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone

2 kommenttia

  1. Tähän vikinään en haaskaa minuuttiakaan aikaani.

  2. Samoin, en minäkään haaskannut Donnerin vikinään koskaan aikaani, turhin jätkä, mitä Suomi on päällään suvainnut.

Kommentit suljettu.