Kirja: Aviciin omaiset lähtivät pelastamaan itsetuhoista poikaansa maailman toiselle puolelle -”sitten ääni toisti asian, sanoi sanat joita ei olisi kuulunut olla olemassakaan”

Ruotsalainen Avicii eli Tim Bergling oli konemusiikin kirkkaimpia tähtiä, joka keikkaili ja tehtaili hittejä lähes kymmenen vuoden ajan. Samaan aikaan hän oli päihderiippuvainen ja masentunut nuori mies, jonka elämä päättyi itsemurhaan vain 28-vuotiaana vuonna 2018.

Heti ensiksi on sanottava, että Tim – Aviciin elämäkerta on yksi surullisimmista elämäkerroista, johon muistaa hetkeen tarttuneensa. Vaikka artistin elämässä oli onnea ja menestystäkin, niin isossa kuvassa elämä alkoi kulkea kohti vääjäämätöntä tuhoa kuin jarruton tavajuna.

Berglingillä oli ympärillään rakastava perhe, läheisiä ystäviä ja miljoonia faneja, hänen pelastamiseksi ei ollut lopulta tehtävissä mitään.

Mä synnyin vuonna 1989 Tukholmassa. Mun isä Klas ja äiti Anki olivat tosi rakastavia vanhempia. Isä sanoi aina itseään paperikauppiaaksi (hymyillen), selvä merkki ruotsalaisen yhteiskunnan vaatimattomuusihanteesta. Tosiasiassa isä omisti useita konttoritarvikkeisiin erikoistuneita tavarataloja ja hänellä riitti rahaa. Äiti oli menestyksekäs näyttelijä ja velikin näytteli, kun mä olin pieni”, kuvailee Tim elämänsä alkuvuosia kirjassa.

Kirjassa pääsevät ääneen perheenjäsenet, ystävät ja kymmenet musiikkialan ammattilaiset.

Muusikon ura sai alkusysäyksen kotona Tukholmassa, kun Tim sai isältään kuusikielisen Fenderin. Mahonkikitara tuntui syntetisaattoriin verrattuna helpommalta käsitellä. Tim harjoitteli klassikoita, kuten Eric Claptonin ”Tears in Heavenia” ja The Animalsin ”House of the Rising Sunia”.

Kun äiti tarjoutui järjestämään pojalleen soittotunteja, ajatus oli Timin mielestä miltei absurdi.
Hän tietenkin oppisi soittamaan itsekseen
.

17-vuotiaana hän löysi Youtubesta Basshunterin tekemän videon, jossa konemusiikin tähti näytti, miten hän teki hittinsä.

Tim aloitti hapuillen. Hän oli rämpyttänyt sen verran kitaraa, että ymmärsi perusteet. Jos vihreät palkit sijoitti ruudukon yläosaan, äänet olivat korkeita, matalammat oktaavit olivat alhaalla. Ohjelmassa oli yksinkertaisesti kyse siitä, että Tim pääsi muovaamaan sointuja. Hän siirsi yhtä palkkia ylemmäs, toista alemmas, kuunteli taas. Kun hän levensi palkkia, sävel soi kauemmin.

Vuonna 2013 Aviciin kappaleista Wake Me Up! ja Hey Brother tuli maailmanlaajuisia hittejä. Hän teki parhaimmillaan yli 300 keikkaa vuodessa, mutta hän ei koskaan kokenut keikkaelämään mielekkäänä.

Kiireiset vuodet maailmalla, kaukana kotoa ja läheisiä ihmisiä, vaativat lopulta veronsa niin henkisesti kuin fyysisesti.

Pahinta oli se, että iloisena hauskapitona alkanut tissuttelu kehittyi vakavaksi alkoholiongelmaksi ja myös lääkkeiden väärinkäytöstä tuli arkipäiväistä. Ex-tyttöystävä Racquel kertoo kirjassa, kuinka päihteet ottivat täyden vallan Timistä, eikä tunnelin päässä näkynyt enää valoa.

Tarina oli muuttunut surulliseksi ja surkeaksi, samantapaiseksi kuin Kurt Cobainista tai Amy Winehousesta kertovissa dokumenteissa. Racquel ei halunnut olla tarinan tyttöystävä, joka jälkikäteen sai syyt niskoilleen, koska oli antanut kaiken tapahtua. Ei halunnut olla se, joka sanoi aina vain kyllä eikä koskaan seis, lopeta. Sillä jälkipyykin aika koittaisi, siitä hän vakuuttui oivalluksen hetkenään. Tim kuolisi nuorena. Uudenvuoden jälkeen Tim oli lähdössä taas kiertueelle ja kaikki teeskentelisivät, ettei mitään ongelmia ollut”, Racquel muistelee.

Viimenen kiertue

Vuonna 2016 Tim julkaisi tiedotteen, jossa hän kertoi lopettavansa esiintymisen. Kun tiedote lähti maailmalle, hänet valtasi onnentunne, jollaista hän ei koskaan uskonut kokevansa.

Keikkailun lopettamisessa oli kuitenkin hankaluutensa. Timillä oli kolmisenkymmentä esiintymistä keväällä ja kesällä 2016. Ne oli sovittu jo aiemmin ja niitä oli käytännössä mahdotonta perua. Vastahakoisesti hän suostui kiertueelle vielä muutamaksi kuukaudeksi ja matkusti Arabian niemimaalle, Bahrainiin ja Arabiemiraatteihin.

Ironista kyllä jäähyväiskiertueen lavaproduktio oli kaikkia aiempia kiertueita kunnianhimoisempi ja kauniimpi

Timin viimeiset vaiheet ovat surullista luettavaa Hän lomaili Omanissa ystäviensä kanssa pari viikkoa. Muiden lähdettyä kotiin, paikkaan tykästynyt Tim jatkoi lomaansa yksin.

Lomakohteesta alkoi kantautua huolestuttavia tietoja: Tim oli menettänyt mielenterveytensä. Hän ei syönyt ja viihtyi vain omissa oloissaan. Omanilainen mies soitti Timin vanhemmille Ankille ja Klasille ja kertoi, että heidän poikansa oli vahingoittanut itseään. Siitä käynnistyi taistelu aikaa vastaan.

Sisarukset ja vanhemmat yrittivät rientää avuksi, mutta kaukaiseen ja pieneen arabivaltioon ei lennetä noin vain. Lentoja, välilaskuja, odottelua odottelun perään… Aika ei antanut armoa.

Ajatukset kiersivät levottomina Klasin päässä. Miksi lentoja ei kulkenut aikaisemmin? Miten Oman saattoi olla niin kaukana? Kokonainen maanosa, valtava Afrikka erotti vanhempia pojastaan.
Ennen lounasaikaa puhelin soi. Klas vastasi. Hän seisoi hiljaa, tuijotti eteensä, ymmärsi heti soittajan äänensävystä, mitä oli tapahtunut. Kaikki oli hyytävän selvää. Silti ääni toisti asian, sanoi sanat joita ei olisi kuulunut olla olemassakaan.
Valkea kylä vuorilla, Klasin vaelluskohde parin päivän takaa, oli sumun peitossa.
Hän kuunteli, ymmärsi. Oli liian myöhäistä.

Tim oli silmän välttäessä vetäytynyt vierastaloon, johon oli majoittunut ja tappanut itsensä.

Kirja kertoo myös itsemurhan omaisten selviytymistaistelusta terapioineen ja itsesyytöksineen.

Omaisten taakka koitui raskaaksi. Julkinen keskustelu Aviciista, joka lähti maailmasta liian varhain, muuttui myyttiseksi ja marttyyrimaiseksin.

Tv:n inserteissä ja somessa etsittiin yksinkertaista vastausta siihen, miksi tähti oli kuollut. Suru ja turhautuminen vaihtuivat verenhimoksi, ja netissä etsittiin ihmisiä, joita voisi syyttää, panna vastuuseen.

Ankin ja Klasin mielestä sellaiset spekulaatiot olivat merkityksettömiä. Vanhempien mielestä syntipukkien etsiskely ei ollut pelkästään tuhoisaa vaan myös tehtävänä mahdoton. Se ei kertakaikkisesti onnistunut. Heidän poikansa matka maan päällä oli ollut aivan liian monimutkainen.

Kursivoitu teksti on kirjasta Tim – Aviciin elämäkerta, joka on saatavilla äänikirjana (kuuntele näyte) ja e-kirjana.

Kirjan kirjoitanut Måns Mosesson on Dagens Nyheterin tutkiva toimittaja. Hän on voittanut Bonnierin Suuren journalistipalkinnon kahdessa eri kategoriassa ja hänelle on myönnetty Prix Italia -palkinto parhaasta dokumentista.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone