Kirja-arvio: Tuomarilegenda Timo Favorinin elämäkerta on kaunista ja hauskaa luettavaa – lue viisi huvittavaa muistoa SM-liigasta

Linda Huhtisen kirjoittama Tuomari – Timo Favorinin tarina on yksi kuudesta Vuoden urheilukirja -finaaliin yltäneestä teoksesta.

tuomariTuomari kertoo jääkiekkoerotuomari Timo Favorinin elämästä. Favorin on tuomarilegenda, joka lopetti uransa helmikuussa 2019 vihellettyään 1000. pääsarjaottelua.

 

Runoilijana ja radiojuontajana tunnetun Huhtisen teos on hyvin epätyypillinen urheilukirja. Huhtinen perehtyi jääkiekon maailman vasta hiljakkoin, joten lähestysmistapa on puhtaan piristävä. Kirja ei siis sisällä perinteistä lätkäjargonia. Perinteisen ”lätkäpullistelun” sijaan se kaunokirjallinen ja herkkä kuvaelma tuomarin elämästä ja elämästä yleensä.

 

Favorin on siviiliammatiltaan erityisopettaja, joka ohjaa ja avustaa nuoria eteenpäin. Se on iso osa kirjan tarinaa ja tuo teokseen yhteiskunnallisesti merkittävän silauksen. Hän avautuu myös lapsettomuudestaan.

Tekotapa on mielenkiintoinen. Kirjassa piidahdetaan jokaisella liigapaikkakunnalla ennen kiekkokauden alkua. Saapuessaan jäähalliin, Favorin kertaa kyseiseen paikkakuntaan ja sen liigajoukkueeseen liittyvät muistot. Ja niitähän riittää.

Kirja alkaa kuitenkin Pispalan mäen penkiltä. Huhtinen ja Favorin tuumailevat, mitähän tästä kirjasta mahtaa syntyä. Heidän välilleen syntyy luja luottamus, joka kantaa viimeiselle sivulle asti.

Tässä viisi poimintaa Tuomari – Timo Favorinin tarina -kirjasta.

Tuomarit parkkipaikalla

Kerran Vaasan Sportin kotiottelussa kesken erätauon jossakin alkoi soida palokello. Välittömästi koko halli tyhjennettiin palopäällikön määräyksestä.

”Ei siinä ollut meillä tuomareillakaan muuta vaihtoehtoa kuin lähteä pihalle. Kiskaistiin luistimet jalasta, mutta muut varusteet jätettiin päälle. Toppatakki tuomaripaidan päälle, pipo päähän ja kengät jalkaan. Siinä sitten vaasalaisessa varhaisillassa seistiin parkkipaikalla ja mietittiin, että mitäs nyt tehdään. Täydessä tuomarinvarustuksessa toppatakki niskassa.
Siinä avautui katsojille mitä oivallisin tilaisuus tulla vetäisemään hihasta myös ottelun tuomareita. Siinä parkkipaikalla seisoskellen käytiin katsojien kanssa lävitse myös hieman pelin kulkua ja sitä, mitä kaikkea ensimmäisessä erässä oli tapahtunut. Melkoinen rippituoli.”

Huumorihommia

Entinen maalivahti, nykyinen kansanedustaja Sinuhe ”Sinkku” Wallinheimo lienee yksi liigahistorian suurimpia väriläiskiä. Sen sai huomata Favorin useita kertoja uransa aikana.

”Muistan, kuinka kerran oleskelin maalin kulmalla odottamassa päätyaloitusta. Jokunen sana siinä tulee useimmiten vaihdettua myös molarien kanssa. Silloin oli hallin päädyssä jokin viemäri hieman falskannut, tai sitten joku oli tehnyt epäonnistuneita putkitöitä. Haju oli hyvin voimakas, löyhkäsi kentälle asti. Odottelimme kenttäpelaajia aloitukseen ja Sinkku huikkasi minulle ääntänsä madaltaen: hei, pierasitsä? ”           

”Vannoin, että en se minä ollut. Vähän meitä molempia alkoi kuitenkin naurattaa….”

Juttu jatkuu kuvan jälkeen..

Linda-Huhtinen-
Ennen Tuomari-kirjan tekoa Linda Huhtinen kirjoitti Liiga.fi -sivustolle Runoudesta lajiin -juttusarjan, jossa hän teki tutkimusmatkan jääkiekon pariin.

 

Kaljavelka kuitattu

Favorin muistelee kirjassa tapausta, jossa herrasmiespelaaja Joni Lius tuli maalin jälkeen pyytämään syöttöpistettä eräälle joukkuekaverilleen. Siihen aikaan pelitapahtumat olivat silmämääräisen tiedon varassa.

”No, piste merkittiin ja sanoin Jonille, että saakeli sentään, olet oluen velkaa, jos nyt huijaat.
Penkki, jolle olemme istuutuneet, pysyy vankasti paikallaan puistikon laidassa.”

”No, tilanne sitten tarkistettiin jälkeenpäin ja niinhän se oli, että väärin meni tuo pistejako. Ei kuulunut syöttöpistettä sille kaverille, jolle Lius oli sen sanonut kuuluvan. Olin unohtanut koko tämän jutun jo siihen mennessä, kun seuraavan kerran tuomaroin Turussa. Pelin jälkeen olin tavalliseen tapaan tuomareiden kopissa, kun joku koputti oveen. Avasin oven, ja huomasin sen takana seisoskelevan Liuksen, joka ei juuri edes näyttänyt naamaansa, vaan työnsi varovaisesti oven raosta tölkin Olvin Tuplapukkia.”

Marketin halpisluistimet

Erotuomari luistelee paljon pelin aikana eikä hän voi levähtää välillä vaihtopenkillä, kuten kenttäpelaajat. Hyvät luistimet ovat siis kaiken a ja o myös tuomareille.

Mitkään luistimet eivät tuntuneet sopivan minun jalkoihini. Kerran toinen luistimistani hajosi ja yritin löytää niiden tilalle korvaajat. Löysinkin Turtolan Citymarketista halpisluistimet, jotka maksoivat 19,90 e. Niillä pystyi viheltämään kuutisen peliä, ennen kuin ne hajosivat. Ne olivat muutoin aivan loistavat luistimet, ja niillä pääsi hienosti menemään. Ainoana ongelmana olivat nauhojenreiät, jotka eivät käytössä kestäneet kovaa vauhtia. Koska mitkään muut luistimet eivät oikein sopineet jalkaani, kävin hakemassa näiden hajonneiden halpisluistimien tilalle toiset samanlaiset. Näin tuli todistettua, että ammattilaissarjaakin voi viheltää halvoilla luistimilla.

Liigapelaajan vauhdikkaat polttarit

Välillä tuomari väistämättä törmää pelaajiin myös siviilissä arjen eri tilanteissa. Näin kävi kerran, kun JYPin Jani Tuppurainen vietti polttareitaan isommalla porukalla Tampereella. Favorin sattui samaan ruokaravintolaan seurueen kanssa. Tuomari sai todistaa vierestä rempseää illanviettoa, joka äityi  leikkimieliseksi ja raisuksi poikapainiksi.

”Niin kävi myös Tuppuraisen polttareissa. Huomasin sivusta, kuinka pojat rupesivat painimaan ja tunnistin Allun siitä mylläkästä. Hän kun ei ole mikään kaikista hiljaisin kaveri. No, minä olin sattumalta juuri siinä päällysmiehenä paikalla ja näin tilanteen kehittymisen. Kuten asiaan kuuluu, järjestysmies juoksi paikalle, nappasi miehiä niskasta kiinni ja alkoi saattaa heitä pihalle ravintolasta. Tässä vaiheessa minä astuin ihan rutiininomaisesti keskelle rysyä ja osoitin kädellä tuomion: ”Minä näin tilanteen! Jalasvaara lähtee, Tuppurainen jää!”

Portsari luotti Favorinin sanaan ja Tuppurainen sai jäädä ravintolaan. Jalasvaaran saateltiin ulos ottamaan happea.

Kursivoidut kohdat ovat Tuomari-kirjasta. Lue näyte kirjasta.

Vuoden urheilukirja 2019 julkistetaan tiistaina 4.2.2020. Finaalissa ovat mukana Tuomarin lisäksi Harri Pirisen kirjoittama ”HIFK – Stadin kingit, Erkki Hujasen Heinäpään ravisankarit – Kontio, Korpi & Teivainen, Mika Saukkosen Viimeinen voltti – Jari Mönkkösen tarina, Seppo Myllylän Hillitöntä menoa – judoa ja lastensuojelua sekä Kalle Virtapohjan Sata tarkkaa vuotta – ampumaurheilun historia Suomessa.

Kuva: Maiju Emilia Photography

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone