Kirja-arvio: Mika Salon bensankatkuinen elämäkerta on täynnä värikkäitä tarinoita – tässä viisi sykähdyttävää muistoa

Mika Salo.cdr

Entisen F1-kuljettajan ja kansainvälisen autoliiton FIA:n erilaisissa luottamustehtävissä nykyisin olevan Mika Salon elämäkerta Mika Salo – elämäni lukeutuu Loirin ja Markus Selinin muistelmien ohella loppuvuoden mielenkiintoisiin elämäkertajulkaisuihin.

Kirjan on kirjoittanut pitkän linjan F1-reportteri Heikki Kulta, joka on seurannut Salon uraa 1980-luvulta lähtien.

Teos on kohteensa näköinen: suorapuheinen ja hauska. Pelkästään formulamaailmassa ei  liikuta. Kirjaan on turboahdettu muistoja autourheilun ulkopuolelta sekä anekdootteja Salon ystävistä ja muun muassa muusikkotuttavista.

Kirjassa pääsevät ääneen myös kollegat, ystävät ja läheiset, kuten F1-vaikuttajat Bernie Ecclestone ja Jean Todt, toimittajalegenda Matti Kyllönen, Seppo-isä sekä nykyinen elämänkumppani Henna Pihjala. Kirjaan on koostettu myös kuvia elämän varrelta.

Tässä viisi poimintaa Mika Salo – elämäni -kirjasta.

Mika Salo.cdrSalo muistelee kirjassa innostumistaan moottoriurheiluun. Kaikki lähti Keimolasta, jossa hänen isälllä oli töiden kautta  kartingtapahtuma. Salo oli 5-vuotias ja hinkui mukaan – tietysti.

”Katselin aikani sitä menoa siellä radalla ja kun näin ne mikroautot, halusin kokeilla sellaista itsekin. Vähän ajan päästä se sitten onnistuikin – ja se oli heti himskatin hauskaa.

Menimme kotiin ja kun oikein ruinasin, niin lopulta faija osti meille sellaisen halvan pelin. Eihän meillä ollut rahaa, ja sen vanhan mikroauton ostaminen olikin aika iso sijoitus hänelle. Mutta sillä pääsin alkuun. Asuimme niin lähellä Keimolan rataa, että oli ihan iisiä alkaa harrastaa sitä. Niinpä sitten kävimme vähän väliä siellä ajamassa, ja siitä se lähti, Mika verestelee kirjassa”

Kaikkein katkerin autourheiluun liittyvä muisto Salolle oli Roland Ratzenbergerin kuolema San Marinon GP-kisan aika-ajossa vuonna 1994. Roland oli hänen läheisin ystävä F1-kuljettajista. Salo vajosi synkkyyteen pitkäksi aikaa.

”Se oli ihan alkua Rolandin ensimmäiselle F1-kaudelle. Itse olin Japanissa enkä nähnyt aika-ajoa livenä. Olimme kaverien kanssa jossain viettämässä iltaa, kun ravintolan pitäjä tuli kysymään, etteikö tuo tuolla televisiossa ole se, kenen kanssa olin käynyt siinä paikassa usein.”

”Sitten katsoin telkkaria ja näin, kun Rolandin pää vain retkotti siinä romussa verta kypärässä. Tuli ihan kamala olo.”

Juttu jatkuu kuvan jälkeen…

mika salo alastaro (2)
Myös tv-työ on tullut Salolle tutuksi. Virittäjät-sarjaa hän on tehnyt kymmenen vuotta, ensin Maikkarille, sitten Elisa Viihteelle.

Salo teki F1-debyyttiinsä käytännössä kylmiltään vuonna 1994. Hän ajoi F1-autoa ensi kerran Japanin GP-viikonlopun harjoituksissa Suzukassa. Kaiken kukkuraksi viikonloppuun osui sadejakso. Penkki tehtiin mittojen mukaan Lotukseen vasta perjantaina hieman ennen kuin harjoitukset alkoivat. Kisassa hän oli kymmenes.

”En ollut ikinä ajanut F1-autolla, ja sitten minut heitettiin suoraan treeneihin. Silloin oli eri käytäntökin kuin nyt, kun oli määrätty kierrosmäärä, minkä sai ajaa. Ei siinä sitten muuta kuin ajoin ne vapaat harjoitukset, ja sitten mentiinkin jo aika-ajoon. Pääsin kisaan mukaan. Aika-ajo oli kuivalla, mutta kisa oli sitten ihan kaatosateessa. Oli se huima kokemus ajaa ensi kerran F1-autolla niin märällä radalla.”

Hockenheimin kisassa 1999 Salosta olisi silloin pitänyt tulla aikansa kolmas suomalainen Grand Prix -voittaja, mutta Ferrarin tallimääräyksen vuoksi hän jäi toiseksi. Hänen piti auttaa tallikaveriaan Eddie Irvinea voittamaan mestaruutta,

”Siinä mielessä Hockenheim on niin hyvä muisto, kun tiedän, että olisin voinut voittaa sen ihan helposti. Olin toinen, joten eihän se huonosti mennyt, mutta olisi se ollut kiva voittaa. Tiesin kuitenkin koko ajan, että jos sellainen tilanne tulee, miten siinä käy. Kun näin punaista peileissä, odotin vain, että soitto tulee, ja sitten se tulikin.”

”Hetken haikailin, että ehkä ne antavatkin minun voittaa. Mutta kun Häkä sitten keskeytti sen ulosajon jälkeen rengasrikkoon siellä takasuoralla, melkein saman tien Ross Brawn ilmoitti radioon, että päästä Eddie ohi nyt. Tv-kameroilta se liike jäi huomaamatta, kun päästin hänet edelle, koska ne kaikki oli suunnattu sinne Häkkisen romuttuneeseen autoon.”

Kirjassa sukelletaan myös villeihin juhliin, joita Salon kuten monien muidenkin F1-sankatien elämässä riitti takavuosina. Kilpakumppani ja hyvä ystävä Jacques Villeneuve muistelee kirjassa yhteistä reissua, joka sai tallipäällikkö Frank Williamsin hermoromahduksen partaalle.

”Brasilian ja Argentiinan kisojen välillä oli tauko, ja silloin päädyimme saarelle jonnekin Brasilian pohjoisosaan. Asuimme ihan pienessä hotellissa, kun muutakaan ei löytynyt. Paikan omistivat jotkut ranskalaiset, jotka olivat kyllä hyvin ystävällisiä. Mutta se ainoa kyläpahanen oli sähkötön, eikä siellä ollut lainkaan puita, vaan kaikki näytti niin sairaan karulta ja alkukantaiselta.”

”Emme tienneet edes saaren nimeä. Emme puhuneet portugalia, eikä mitään nimeä näkynyt kyllä muutenkaan missään. Ei siellä ollut edes katujen nimiä. Kadulla käyskentelivät lehmät ja härät.”

”Erehdyin syömään jotain, josta sain ruokamyrkytyksen ja sairastuin. Kun Frank Williams sai tietää, että olen kipeä, hän syytti siitä Mikaa ja soimasi, että jos en voita mestaruutta, se on sitten Mikan vika”, Viileneuve muistelee.

Kursivoidut kohdat ovat lainauksia kirjasta.

Lue näyte Mika Salo – elämäni -kirjasta. Äänikirjan näytteen voi kuunnella täältä.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone