Kirja-arvio: Ex-Cannonball Mika Ilménin muistelmat kertovat rajusta jengielämästä lennokkaasti

kansikuva-immu

Dekkaristi ja rikostoimittaja Jarkko Sipilän toimittamassa kirjassa Immu entinen Cannonball-jengiläinen ja vapaaottelija Mika ”Immu” Ilmén käy läpi rajua ja värikästä elämäänsä. Kirja avaa ovet niin rikollisuuden kuin vapaaottelun kovaan maailmaan.

Kokeneena rikostoimittajana ja teräväkynäisenä dekkaristina tunnettu Sipilä on koostanut Ilménin haastatteluista lennokkaan ja raisun kirjan. Rötöksiä ja väkivaltaa on kirjassa paljon, mutta huomiota saa myös urheilu- ja perhe-elämä, joiden kanssa rikollinen elämä käy käsikönkkää huonoin seurauksin.

Ilmén varttui Vantaan Rajatorpan lähiössä. Hän oppi jo lapsena pitämään puoliaan nyrkein. Nähtyään lapsena Suurkaupungin vaeltajat -elokuvan, hän halusi oppia liikkumaan ja taistelemaan kuin elokuvassa. Hän ilmoittautui karaten peruskurssille, ja siitä aukesi hänelle uusi maailma.

kansikuva-immu-550x500”Yhtäkkiä mun elinpiiri kasvoi valtavasti. Se olikin Länsi-Vantaa ja harjoituksissa tutustui monenlaisiin ihmisiin. Se maailma oli aika kova ja testoinen. Myös pikkupojat saivat turpaan, jos eivät osanneet olla eli jos hölötti tai häröili.”

Myöhemmin hän kuului Suomen ensimmäisiin vapaaottelija-ammattilaisiin. Suurelle yleisölle hän tuli tutuksi Jim-kanavalla pyörineestä Sali-ohjelmasta.

Myös punttien nostosta tuli hänen intohimonsa, Ikävä kyllä hormoonit tulivat mukaan Ilménin elämään isolla kädellä armeijan jälkeen.

”… aloin roiskimaan horppaa huolella. Viiden millin truutta vedettiin aina täyteen, koska sillä säästi neuloja ja ruiskuja. Niitä oli noloa hakea apteekista. Sitä panosta sai aika kauan lihaksesta hieroa, että se sieltä liukeni. Mutta mä kasvoin ja musta tuli vahva.”

Hankin lihakset ja taidon tapella. Nousin Euroopan mestariksi ja ottelin ammattilaisena. Perustin GB-salin, Cage-tapahtumat ja Fighter-lehden. Ranteessa oli Rolex ja alla kahdensadantuhannen euron auto. Menin Cannonballiin ja otin liiterin haltuun. Rikollinen elämä tuli tutuksi.

Vuonna 2007 hänelle tarjottiin Cannonball MC:n kunniajäsenyyttä. Hän nousi parissa vuodessa kerhon asekersantiksi. Jengiläisyyden myötä hän ajautui rikollisuuden polulle ja kuvioihin, joissa erimielisyyksiä ratkotaan harvemmin puhumalla. Turpiin tulee ja henkikin lähtee monelta kaverilta..

Ilmén kertoo tapauksesta, jossa hän lähti keskellä yötä kostamaan miehelle, joka oli vittuillut ja kirjoittanut hänestä törkyistä tekstiä Facebookiin.

Ajoin sinne Kalasatamaan Downtownin parakille ja sisällä kysyin tiskin takana työskentelevältä Bandidos-kundilta: ”Mul on ongelma ton kundin kaa, et mitäs tehdään? Panisitteks te sen tosta ulos, nii mä venaan tossa ulkona ja hoidan homman?”

Niin tapahtui ja kolautin Peteä. Hän pyörtyikin. Nacci ja Jaffa nostivat hänet kierrätyskeskuksen roskalavalle jatkamaan unia. Homma oli kuitattu.

Ilmén toteaa kirjassa, että ihmisellä pitää olla unelmia, mutta niitä kohti ei saa pyrkiä hinnalla millä hyvänsä. Sitä hän ei tajunnut ennen kuin oli liian myöhäistä. Tämä on hänen mukaansa kirjan suurin opetus ja syy sen tekemiseen.

Marraskuussa 2012 hänet pidätettiin Itä-Helsingissä kauppareissulla osana isoa amfetamiinivyyhtiä.

Sekuntien sisään autoja tuli useita lisää ja tajusin näiden olevan kyttiä. Se oli oikeasti helpotus. Ei todennäköisesti tulisi kuulaa kylkeen tai pesäpallomailasta selkään.

Pakoon yrittäminen oli turhaa. Bemari oli saarrettu joka suunnasta.

Kypäräpäisiä poliiseja purkautui autoista. Heillä oli suojakilvet. Aseet olivat koteloissa, mutta kädet kahvoilla. Sitten alkoi käskytys: ”Kädet pois taskusta! Pidä ne näkyvillä! Älä koske kännykkään!”

Vuonna 2014 Ilmén sai kymmenen vuoden tuomion huumekaupan rahoittamisesta ja järjestäytyneestä rikollisuudesta. Hän muistelee kirjassa, kuinka Isäukko ajoi hänet vankilaan ja autossa oli hiljainen tunnelma. Tämä oli hänelle ensimmäinen kerta vankilassa.

Sörkassa mut vietiin vanhalle pohjoiselle. Sellaista osastoa ei enää ole, mutta olot olivat tuohon aikaan kuin 1800-luvulta: pikilattiat, paljusellit ja ovi koko ajan kiinni. Sellit olivat aivan järkyttävässä kunnossa. Se oli rangaistusosasto ja mua pidettiin siellä kolme kuukautta.

Nykyisin 48-vuotias Mika Ilmén vapautui Sörkan vankilasta syksyllä 2018. Hän kertoo jättäneensä taakseen jengielämän ja viinan. Kamppailu-urheilua hän ei ole jättänyt.

Nyt kun yritän muuttua ihmisenä, niin olen työstänyt asioita. Yritän jatkossa haluta asioita vähemmän.

Kursivoidut kohdat kirjasta Immu.

Voit lukea näytteekin kirjasta. Immu on saatavana myös Mika ”Immu” Ilmenin itsensä lukemana äänikirjana. Kuuntele näyte.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone