Kent – Då Som Nu För Alltid

da_som_nu_for_alltid-37172509-frntl

Kentin 12. studioalbumi Då Som Nu För Alltid jää myös vuonna 1990 perustetun orkesterin viimeiseksi studionäytöksi. Isola-albumin myötä vuonna 1997 laajempaan menestykseen noussut Kent ei ole leimallisesti tehnyt jäähyväiseksi uraansa summaavaa albumia tai tarkoituksellisesti viimeistä näyttöä. Då Som Nu För Alltid jatkaa luontevasti bändin edellisen albumin Tigerdrottningenin jalanjäljissä. Popimpi ja valoisampi ote tavoittelee rytmikkäämpää ulosantia. Vaikka Kent on riisunut surupukunsa jo aikoja sitten, tutunoloinen haikeus on pysyvä seuralainen. Etsimättä löytää myös viitteitä vanhempaan tuotantoon.

Vaikka terävämpään kitararokkiin ei enää viitata kuin ohimennen, kaikuja vaikkapa Vapen & Ammunition -albumiin ei voi olla huomaamatta. Vi är for alltid, Tennsoldater ja kieko avaava Andromeda olisivat kaikki sopineet kyseiselle vuonna 2002 ilmestyneelle albumille. Tosin kaksi edellämainittua ovat myös selkeitä Kentin popimman puolen ilmentymiä, joita on kuultu parilla edellisellä albumilla. Den vänstra stranden piirtää viisun alussa linkkejä Isolan suuntaan mutta jatkossa pirteämpi ote erottaa kappaleen Isolan luonnostelemista tummemista sävyistä. Nattpojken & Dagflickan löytää sisarteoksen edeltävältä Tigerdrottningen-albumilta. Kyseessä on samalla kiekon pirskahtelevin biisi, joka saa lisäpotkun Anna Ternheimin tyttömäisestä äänestä.

Reilummin kitaraa kuullaan Vi är inte längre där -kappaleessa, joka synnyttää samalla muistumia menneisiin vuosiin. Myös Gigi käyttää kitaraa melkeinpä lyömäsoittimena. Skyll inte ifrån dig on levyn alakuloisin hetki. Falska profeter sopisi jopa ylettömän tummalle Du & Jag Döden -levylle. Mutta, kiekon lopetus Den sista sången tavoittaa Isola-levyn päättävän 747-kappaleen hitaasti kasvavan haikeuden auran. Den sista sången sulkee ympyrän – isola vuonna 1997, Då Som Nu För Alltid 2016. Kunigas on kuollut, eläköön kuningas ikuisesti!

Då Som Nu För Alltid on äärettömän tyylikäs uran lopetuslevy. Bändi ei sorru ylettömään nostalgiaan mutta ei myöskään läminlyö juuriaan. Kun ollaan viimeisellä rannalla, taakse on lupa vilkuilla. Kent onnistuu viimeiselläkin albumillaan  luomaan tasapainoisen kokonaisuuden. Kuulijalle jää nälkää, odotusta ja kaipuuta. Parempi lähteä elinvoimaisena kuin vain hiipua pois kenenkään välittämättä ja huomaamatta. Kiitos Kent.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *