Kalervo Kummolan elämäkerta piirtää herkän ja monipuolisen kuvan Rautakanslerista – ”Mies, joka toi karaoken Suomeen”

Kalervo ”Kale” Kummola (s, 1945) on vaikuttanut monella rintamalla, mutta parhaiten hänet tunnetaan työstään jääkiekon hyväksi. ”Rautakansleriksi” ristityn Kummolan kädenjälki on näkynyt myös Olympiakomiteassa, politiikassa ja viihdebisneksessä. Tampereen uutta hallihankettakaan unohtamatta.

Kokenut politiikan toimittaja ja tietokirjailija Jari Korkki tuo esiin uusia puolia Kummolasta tuoreessa elämäkerrassa Kale – Rautakansleri (Otava).

Rautakanslerista on piirtynyt julkisuudessa kuva jäyhänä töksäyttelijänä. Kirjassa hän paljastaa myös herkän ja huumorintajuisemman puolensa.

”Kalessa on kaksi puolta. On se kovis, joka tulee nuoruuden rasvalettijutuista, ja sitten on tämä helluntailainen tausta. Kale on tietyissä jutuissa tavattoman herkkä”, Kummolan ystävä ja SM-liigan entinen toimitusjohtaja Urpo Helkovaara toteaa kirjassa.

Lapsuus

Kummola varttui uskonnollisessa perheessä. Kirjan mukaan hänen lapsuudenkotinsa oli hellahuone hänen äitinsä kotitalossa Raision Kaanaanmaan kylässä. Turkuun oli matkaa 11 kilometriä. Siellä Kummola sai ensikosketuksensa jääkiekkoon.

Turun Palloseuran jääkiekkomatseja käytiin katsomassa Urheilupuistossa, missä kiekkokipinä iski oikein kunnolla. Liput maksoivat ennen vuoden 1963 rahauudistusta muistaakseni 50 markkaa, mikä oli pikkunassikoille iso raha. Joku oli piilottanut tikapuut Urheilupuiston aidan viereen. Sieltä ne aina kaivettiin esiin ja luikittiin tikkaita pitkin pummilla Urkkarin alakentälle, Kale muistelee kirjassa.

Kiekkopomoksi

Kummola on ollut Kansanvälisen Jääkiekkoliiton (IIHF) palveluksessa 1970-luvulta lähtien.

Hän pelasi itsekin jääkiekkoa, mutta kiinnostus hiipui RUK:n jälkeen. Vuonna 1967 hän oli perustamassa jääkiekkoseura Kiekko -67:aa. Hän sai 22-vuotissyntymäpäivälahjaksi kiekkopomon tittelin.

Olen kuullut kaupungilla jutun, jonka mukaan Kummola joutui perustamaan oman seuran, kun ei mahtunut Tepsiin tai TuToon. En olisi kyllä mahtunutkaan. Olen kuitannut tarinan sanomalla, että edellä oli sellaisia kavereita kuin Urpo Ylönen, Jorma Valtonen ja Lasse Kiili. Heitä oli aika vaikea ohittaa. Tarina on hyvä, mutta ei valitettavasti pidä paikkaansa.”’

Ensimmäinen MM-kulta

MM -95 ei unohdu koskaan. Kummola sai kokea voiton huuman aitiopaikalta.

Globenin MM-kiekkokulta vuonna 1995 oli tietysti uskomaton juttu, mutta niin olivat juhlatkin. Kiihkeimmät ensitunnelmat Leijonien pukukopissa jäivät minulta väliin, kun Leif Boork kaappasi minut Ruotsin television suoraan lähetykseen, jossa hurahti kaksikymmentä minuuttia.

Kummola muistelee kirjassa, että juhlat jatkuivat vielä marraskuussa, jolloin hän täytti 50 vuotta.

Leijonien kultavalmentaja Curt Lindström hommasi hänelle syntymäpäivälahjaksi vasikan, joka tuotiin keskellehotelli Rosendahlin lattiaa. Vasikka meni juhlan jälkeen Ruovedelle hoidettavaksi, josta se palautettiin lihapaketteina.

Eläviä lahjoja tuli muitakin.

Lapin urheiluopiston jäähallin avajaisissa. Rovaniemellä sain lahjaksi poron, joka häkeltyi kunniasta niin, että virtsasi jäälle. Myöhemmin se kyllä voitti poroajot Ruotsin kuningasparin läsnä ollessa, ja sain palkinnon.

Raju onnettomuus

Kirjassa palataan myös vuoteen 1999, jolloin Kummola oli menettää henkensä kolarissa. Hän oli seuraamassa ystävänsä Teemu Selänteen ralliharjoituksia ja istahti itsekin Selänteen kyytiin. Kummolan oli poistumassa paikalta, kun vastakkaisesta suunnasta tullut Selänne rysäytti ralliautollaan hänen autonsa nokkaan. Raju onnettomuus pysäytti ja hioi särmiä.

Tampereen yliopistollisessa sairaalassa selvisi, että kantapääni oli murskana. Molemmat ranteet olivat murtuneet, kun puristin ratista loppuun saakka. Olen sittemmin kuullut, että formulakuskit harjoittelevat käsien irrottamista ennen törmäystä. Minä en osannut.

Politiikkaa ja kulttuuria

Kummolan CV on kerrassaan huikea myös urheilumaailman ulkopuolella. Hän päätyi kansanedustajaksi vuosituhannenvaihteessa yhden kauden ajaksi. Vuosina 2004 – 2012 hän toimi Tampere-talon toimitusjohtajana.

Koiranleuat vitsailivat, että kohta Kummola jäädyttää Tampere-talon näyttämön, ja niin kävikin.

Sain veljeltäni Arilta vinkin ja kävimme ohjelmapäällikkö Jarmo Hakkaraisen kanssa Manchesterissa katsomassa jääbalettia. Tuotiin Joutsenlampi Tampereelle. Jääkoneet tuotiin Lontoosta ja jäämurska Porista jostain kalatehtaalta. Hakkarainen kertoi jossain toivoneensa, ettei haju tule murskan mukana.

Karaoken maahantuoja

Kummolan vähemmän tunnettu saavutus on karaoken Suomeen tuominen. Hän sai tietää karaokevillityksestä Uudessa-Seelannissa asuvalta veljeltään. Kummola matkusti Hongkongiin katsomaan, mistä hommassa on kyse.

Aluksi Suomessa laulettiin karaokea englanninkielisillä kappaleilla, mutta Kummolan yritys alkoi tuotaa kotimaisia karaoketallenteita.

Pian alkoi syntyä karaokevideoita kuin liukuhihnalta. Tanssijoita videoihin tuotiin Virosta. Kummolan yhtiö sai karaokeravintoloissa monopoliaseman.

Luulin, että karaoke on korkeintaan parin vuoden villitys, mutta toisin kävi. Suomalaiseen luonteeseen sopi erinomaisesti – varsinkin parin oluen jälkeen – että rohkaistutaan esittelemään laulutaitoja muillekin. Pelko pois ja lavalle. Olen aika vakuuttunut, että ilman karaokea nykypäivän Voice of Finlandit, Idolsit ja muut vastaavat laulukisat eivät olisi Suomessa niin tasokkaita. Karaoke soi maassamme edelleen.

Kursivoidut kohdat ovat kirjasta Kale – Rautakansleri. Teos on saatavilla on myös äänikirjana ja e-kirjana. Lue näyte tästä.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone