Jyrki-kirja kertoo legendaarisen ohjelman tarinan kattavasti ja ketään säästämättä – lue muutama poiminta

Juuso Määttäsen ja Joonas Hytösen kirjoittama teos Jyrki 1995-2001 kertoo kattavasti Suomen suurimman nuoriso-ohjelman noususta ja tuhosta.

Jyrki oli vuosina vuosituhannen taitteessa nuoruuttaan eläneille suomalaisille valtaisa sukupolvikokemus. MTV3:n tilastojen mukaan se tavoitti yli 80 prosenttia nuoresta ikäluokasta. Jyrki kiinnostaa nostalgiamielessä yhä sen ajan nuoria.

Tekijät toivovat prologissa, että Jyrkistä ei enää tarvitsisi tehdä jatkuvasti uusia muistelujuttuja, koska kirjan myötä kaikki oleellinen olisi sanottu. Tämä on elämäkerta Jyrkistä, tekijäkaksikko toteaa.

Kirjaan on haastateltu Jyrkin tekijöitä ja ääneen pääsevät myös Jyrkissä vakituisesti esiintyneet muusikot ja taustavaikuttajat.

Jyrki-ohjelman esikuvana toimi kandalainen nuortenohjelma MuchMusic. Jyrkiä edelsi iso mainoskampanja, joka näkyi kadulla, lehdissä ja televisiossa. ”Jyrki tulee teille” -mainoksissa ei kuitenkaan kerrottu, mikä Jyrki on. Se lisäsi ennakkopöhinää.

Juontajat haettiin avoimen työnhaun kautta. Katja Ståhl oli yksi 20–35-vuotiaista innokkaista hakijoista, joka oli kutsuttu Tampereen keskustassa sijaitsevaan yökerho Dorikseen työhaastatteluun.

Pimeässä ravintolatilassa multa kysyttiin seksifantasiaani, ja keksin jotain kummallista siihen. Sen jälkeen paikalle tuli Juice Leskinen, jota piti haastatella. Puolessavälissä haastattelua kieli piti vaihtaa englanniksi. Kun palasin Tampereelta Helsinkiin, menin jälleen Hietsun uimarannalle. Siellä oli tyttö, joka kertoi käyneensä Tampereella erikoisissa koekuvauksissa. Se oli ollut hänen mielestään ihan hirveää. Mä kuuntelin vain hiljaa, enkä kertonut olleeni samassa paikassa”, Ståhl muistelee kirjassa.

Ståhl sai paikan. Hänen lisäksi Jyrkin ensimmäisiksi juontajiksi valittiin Mikko Silvennoinen, Minna ”Minna O” Ottavainen ja Sami Juola.

Syyskuun ensimmäisenä päivänä 1995 Katja Ståhl sanoi historian ensimmäisen Jyrki-lähetyksen ensimmäiset sanat Lasipalatsin edustalla.

Jyrkin nuoresta kuvaustiimistä lähes kaikki tulivat suoraan koulun penkiltä. Kalusto oli vanhaa, lähinnä Maikkarilta poistettuja putkikameroita ja valaisimia.

Ensimmäiset kuukaudet olivat visuaalisesti lähinnä ”sekoilua”. Jyrkiin kuvaajaharjoittelijaksi loppuvuodesta 1995 tullut Kristian ”Ylitornio” Juuso ei ollut innoissaan alkuajoista.

Kun Jyrki alkoi, se oli minusta ihan paskaa. Kamerat heiluivat ihan loputtomasti ja siinä ei ollut mitään järkeä. Hain silti harjoitteluun ohjelmaan, kun sain siihen mahdollisuuden. Vähitellen homma alkoi järkeistyä”, Juuso muistelee.

Koska lähetykset olivat suoria, kaikki mokat päätyivät yleisön nähtäväksi. Kirjan mukaan myös etukäteen nauhoitettuihin insertteihin jätettiin usein tarkoituksella kämmit, koska niiden uskottiin kiinnostavan ihmisiä.

Olimme kerran Aikakoneen kanssa tekemässä juttua hienolla illallisella. Kuvaaja kuvasi sitä ja sääti valaistusta, kun yhtäkkiä hän kompastui lampun tukijalkaan, ja lamppu kaatui suoraan ruokaan. Punaviinin värinen ruoka lensi ympäriinsä, ja siellä siivoiltiin lasinsiruja. Koko homma näytettiin telkkarissa, koska niin Jyrkissä tehtiin”, Minna Ottavainen muistelee kirjassa.

Työntekijöitä ei Jyrkissä käsitelty silkkihansikkain. Ovi kävi jatkuvasti ja potkuja jaettiin pienistäkin syistä. Pahempaa oli kuitenkin työntekijöihin kohdistunut seksuaalinen häirintä sekä henkinen ja jopa fyysinen väkivalta. Monet surulliset muistot kohdistuvat pääasiassa ohjelman tuottajaan Marko Kulmalaan, joka kieltäytyi osallistumasta kirjan tekoon. Moni Jyrkin työntekijöistä vahvistaa, että erityisesti Kulmalalla oli toimituksen porukassa ”maine lääppijänä”.

Kirjassa esiintyvät paljastukset häirinnästä ovat hyvin ikävää luettavaa.

”Naisten ulkonäköä arvosteltiin alatyylisesti, seksuaalissävytteinen ehdottelu ei ollut tavatonta ja alaisilta kyseltiin, ovatko nämä ”käyneet viime yönä panemassa”.

”Naiset saivat vastailla, minkä väriset alushousut heillä oli jalassaan. Joidenkin naispuolisten työntekijöiden kohdalla tehtiin yleisesti päivänselväksi, että pääsyy heidän palkkaamiseensa oli heidän ulkonäkönsä, mitä korosti se, jos heidät lähetettiin ensimmäisellä juttukeikallaan alusvaatekauppaan.”

Kirjassa haastatellaan useita Jyrkissä esiintyneitä muusikoita Toni Wirtasesta Vesa Jokiseen ja Matti Mikkolaan.

”En usko, että yksikään tuohon aikaan toiminut suomalainen bändi voi väittää, että Jyrkillä ei olisi ollut uralle merkitystä. Jyrki tarvitsi silloin sisältöä ohjelmaansa, ja bändit tarvitsivat näkyvyyttä, jota Jyrki tarjosi”, Don Huonojen Kalle Ahola sanoo

Kirjassa muistellaan myös lukuisia artistihaastetteluja ja kohtaamisia muusikkojen kanssa. Juontaja Micaela Römanin mieleen on jäänyt, miten hän sai maailmantähden tolaltaan.

Yhdessä haastattelussa sain Aerosmithin Steven Tylerin itkemään. Juuri ennen haastattelua muistin yhden Aerosmithin kappaleeseen liittyvän muiston nuoruudestani. Poikaystäväni oli lähtenyt armeijaan, mä tulin kotiin ja tuntui siltä, että elämä loppuu. Laitoin telkkarin päälle, ja sieltä tuli Aerosmithin kappale, jota kuunnellessani itkin valtoimenaan. Kun kerroin tämän tarinan Tylerille, hän alkoi itkeä. Jotenkin hänestä oli liikuttavaa kuulla, millainen vaikutus heidän musiikillaan on voinut olla”, Röman muistelee.

Helsingin keskustassa tehty Jyrki oli kalis ohjelma. Mainostulot eivät ylittäneet menoja ja katsojamäärät junnasivat 100 000 tienoolla. Lopulta Maikkarilla turhauduttiin tilanteeseen ja Jyrki lopetettiin. Mutta muistot jäivät.


Kursivoidut kohdat ovat otteita kirjasta Jyrki 1995–2001. Teos on saatavilla myös e- ja äänikirjana. Kuuntele näyte täältä.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone