Julieta ★★★☆☆

left_to_right_inma_cuesta_as_ava_and_adriana_ugarte_as_young_julieta__el_deseo-_photo_by_manolo_pavon_courtesy_of_sony_pictures_classics-h2016_-jp_

Ohjaus: Pedro Almodóvar. Pääosissa: Adriana Ugarte, Emma Suaréz, Daniel Grao. 99 min. K-12.

Espanjalaisen nykyelokuvan tabuja rikkovaksi keskushahmoksi ja tunnetuimmaksi tekijäksi 1980-luvulla nousseen Pedro Almodóvarin edellinen elokuva, Matkarakastajat (2013), oli rasittava kohellus ja tekijänsä huonoin ohjaus. Lapsellisen farssikomedian jälkeen Almodóvar palaa Julietassa vakavan draaman pariin.

Julieta (Emma Suarez) on keski-ikäinen kirjallisuuden opettaja, joka on muuttamassa Madridista uuden miesystävänsä kanssa Portugaliin. Yllättävä kohtaaminen tyttären lapsuudenystävän kanssa muuttaa kuitenkin Julietan suunnitelmat ja suistaa hänet hermoromahduksen partaalle. Nainen hylkää miehensä, muuttaa vanhaan kotiinsa ja alkaa kirjoittaa elämäkertamaista kirjettä tyttärelleen, jota ei ole tavannut yli kymmeneen vuoteen.

Katsojalle kuvitetaan nuoren Julietan (Adriana Ugarte) elämän käännekohtia onnenhetkistä syvään suruun: puolison kuolemaan ja tyttären katoamiseen. Kahdeksantoista vuotta täytettyään äitinsä sanaakaan sanomatta hylänneen Antia-tyttären kohtalo määrittää Julietan elämää siinäkin vaiheessa, kun takaumat saavuttavat nykyhetken täyttäen sen epätietoisuudella, kaipuulla ja syyllisyydellä. Trillerimäisiä piirteitä saava mysteeri säilyttää osan salaisuuksistaan loppuun asti.

Almodóvar käytti kirjallisuutta käsikirjoituksensa materiaalina kiinnostavasti jo vuonna 2011 elokuvassaan Iho jossa elän, joka perustui Thierry Jonquet’n romaaniin Mygale. Julietan taustalla on kolme Alice Munron novellia, joiden juuret näkyvät muun muassa elokuvan viittauksissa antiikin Kreikan mytologiaan.

Muiden mielikuvituksen tuottamista lähtökohdista huolimatta Almodóvar on säilyttänyt tunnistettavan tyylinsä. Musiikista vastaa ohjaajan luottosäveltäjä Alberto Iglesias, ja sivurooleissa nähdään tuttuja näyttelijöitä, kuten Darío Grandinetti ja Rossy de Palma. Myös Ugarten ja Suarézin tulkitsemissa vahvoissa ja intohimoisissa naisissa on paljon tuttua, samoin elokuvan tematiikassa.

Julietassa on myös henkilöitä, jotka määrittävät tapahtumia ja ovat läsnä poissaolonsa kautta. Koomassa makaava puoliso ja kadonnut perheenjäsen tuovat mieleen ohjaajansa parhaimpiin kuuluvat elokuvat Puhu hänelle (2002) ja Kaikki äidistäni (1999), joiden rinnalla Julieta on pelkkä välityö.

Kahdessa aikatasossa liikkuminen on tarjonnut Almodóvarille mahdollisuuden palata suosikkimiljööseensä, 1980-luvun Madridiin. Nostalgian lisäksi siinä näkyy ohjaajalle tyypillistä värien käyttöä, jossa puhtaan visuaalisuuden lisäksi on sijaa myös symbolisille merkityksille.

J. K. SILVENNOINEN

Julieta Elisa Viihteessä

 

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *