Juliet Jonesin Sydän: Revontulet –Singlet 1983-2001

juliet jj

Vuonna 1985 julkaistu Juliet Jonesin Sydämen esikoinen sisälsi reippaan mutkatonta punk poppista hieman SIG:in mieleen tuovassa viitekehyksessä. Tosin SIG oli jo tuolloin luiskahtanut ulos uuden aallon lokerosta mutta JJS räki Vallankumousta minkä ehti. Pohjois-Pohjanmaan jannut saivat lopullisen muotonsa Eero Hyypän omintakeisen lauluäänen ja urkurevittelyn ansiosta. Ramones-henkisesti bändi koostui Jones-nimisistä tyypeistä. Debyytiltä mieleen jäivät erityisesti ”karaokehitti” Helppo elämä sekä Ramones-rynkytys Uskonto, laskento, lukeminen ja laulu. Roistot jatkoi Ramopopin linjoilla, Ankkalinnaa ja Psykedeliaa. Albania nosti bändin jo suurempien lavojen suosikiksi.

Revontulet – Singlet 1983-2001 pohjustaa bändin uutta tulemista, joka hyytyi aikoinaan vuosituhannen vaihteeseen. Kahden levyn sinkkukokoelma pyörittää A ja perspuolet ja varsinkin perspuolissa on turhia rikkaruohoja. Toisaalta esimerkiksi Roistot-levyn parhaat siivut, jo edellämainitut Ankkalinna ja Psykedeliaa loistavat poissaolollaan. Perjantai-ilta, Haluan olla poikaystäväsi ja Vallankumous ovat JJS:n punkimman kauden parhaita näyttöjä. Punkin jäädessä laimeampaan osaan bändi menetti ison osan ominaisluonteestaan löytämättä paljoakaan tilalle. Sanoitukset ovat alusta lähtien olleet rennon kevytkenkäisiä. Alkupään viisuista tulee väkisinkin mieleen Popedan parin ensimmäisen levyn aikainen ”pakkohuumori”. JJS löysi kuitenkin uuden syömähampaan Freukkarit-tyylisestä ”rentturockista” – Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin ja ”sisarteos” Kantri.

Albania oli ehtaa Suomi-rokkia mutta sinkkukokoelma ohittaa levyn olankohautuksella. Jupiter-levy on paremmin hallussa, varsinkin mainio Huonoa musiikkia on täyttä tavaraa vielä tänäkin päivänä. Kokoelman yllätystäkyjä ovat mm. Duetto (Pauli Hanhiniemi & Eero Jones) sekä rento Putromainen julistus Haluan vaimokseni tarjoilijattaren.

Revontulet – Singlet 1983-2001 hukkaa monta hyvää viisua paketin ulkopuolelle mutta toisaalta mukaan on eksynyt muutamia pikkutimantteja. Kuitenkin, simppelimpi ”Best of” -kokoelma olisi varmasti sopinut paremmin tilaisuuteen. Jos tarkoitus on nostaa kiinnostusta bändin uudelleen aktivoitumiselle, arkistojen aarteet ja sinkkujen hämäräpuolet eivät välttämättä ole kiinnostavinta antia aktiivisuuden kohottajina. Varsinkin nykyisessä muodossaan kokoelma jättää bändistä turhankin levottoman ja hajanaisen kuvan.

 

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone

Yksi kommentti

  1. Mun mielestä Popedan kahdella ekalla levyllä on varsin paljon asiallisia kappaleita, huumorin ollessa selkeästi sivuosassa.

Kommentit suljettu.