Jorma Uotisen elämäkerta sukeltaa syvälle kulissien taakse – tässä seitsemän poimintaa

Tanssijan, koreografin ja taiteen moniottelijan Jorma Uotisen, 70, elämäkertaa ehdittiin odottaa jo pitkään.

Tietokirjailija Sauli Miettinen toimittama teos Jorma Uotinen kertoo porilaisen pojan matkasta Pariisin oopperan parrasvaloihin. Poikkeuksellisen uran tehneen miehen elämään on mahtunut monenlaista.

Lapsuus

Jorma varttui yksinhuoltajaäitinsa kanssa. Isältä ei jäänyt hänelle mitään omakohtaisia muistoja, sillä isä kuoli 28-vuotiaana ilmarinnan aiheuttamiin komplikaatioihin. Uutta isää ei perheeseen tullut. Jorma oli utelias ja puhelias lapsi. Joskus se aiheutti närää. Äiti tapasi sanoa, jos olet tunnin hiljaa, saat kymmenen markkaa.

Hän varttui naisten ympäröimänä.

Asunnossa oli paljon kankaita ja muotilehtiä. Siinä ympäristössä vaatteista tuli tärkeä osa Jorman elämää ja hänelle alkoi kehittyä oma käsitys kauneudesta ja tyylistä.
Jo viisivuotiaana Jorma pani vappukävelyllä merkille, että naiset olivat pukeutuneet tavallista kauniimmin.

Nuoruus

Jorma varttui kohti aikuisuutta aikana, jolloin suomalainen yhteiskunta kävi läpi suurta murrosta. Yksi muutoksen merkeistä oli, että ihmiset alkoivat muuttaa kiihtyvällä vauhdilla maaseudulta kaupunkeihin.

Aika oli muuttumassa: erilaiset yhden asian liikkeet nostivat päätään. Sosiologinen näkökulma ja yhteiskunnalliset teemat alkoivat nousta esiin kirjallisuudessa, musiikissa ja näyttämötaiteessa. 1950-luvun kulttuuriliberalismi muuttui kulttuuriradikalismiksi. Jormalla olisi ollut syytä kapinoida ympäristöä ja ilmapiiriä vastaan, mutta nuorisoliike ei puhutellut häntä.

Tanssi

Jorma oli jo lapsena esiintymishimoinen. Lopulta tanssista tuli elämän suurin intohimo.

Kun Jorma oli 15-vuotias, hän seurasi sisartaan balettitunnille. Hän oli balettikoulun ainoa poika ja sai harjoitella ilmaiseksi. Balettitunneista oli hyötyä, kun teatterin ohjelmistoon tuli musikaaleja. Uuden harrastuksensa ansiosta Jorma pääsi esiintymään niiden tanssikohtauksissa

Vuonna 1976 hän muutti Pariisiin. Klassisen baletin lisäksi Suomeen jäi seurustelukumppani Timo. Ura meni kaiken muun edelle.

Muutto Pariisiin merkitsi lähtöä elämänpituiselle matkalle. Siihen liittyi myös päätös luopua klassisen tanssin ilmaisusta.
C
arolyn Carlson ja Le Groupe de Recherches Théâtrales de l’Opera de Paris avasivat minulle maailman, jolla ei ole muuta ilmaisutapaa. Pariisissa kasvoin taiteilijaksi.

Ammatin varjopuolet

Uotisen elämäkerta valottaa miestä julkisen roolin takana ja kurkistaa tanssimaailman kulisseihin. Myös hetkiin, jolloin parrasvalot ovat himmenneet ja ura kääntynyt laskuun.

Kiertueet tarjosivat ikimuistoisia elämyksiä, mutta matkustaminen ja siihen kuuluva odottelu, tavaroiden raahaaminen, uudet näyttämöt ja pukuhuoneet karistivat nopeasti taiteilijaelämään liitetyn romantiikan. Tanssijan on jokaisessa esityksessä annettava kaikkensa, vain paras on kyllin hyvää. Kun näytöksen jälkeen suosionosoitukset hiljenevät ja esiintymisen tuoma adrenaliini poistuu, edessä on väsymys ja yksinäinen hotellihuone. Jorman oli helppo kieltäytyä baarissa nautituista rentouttavista drinkeistä. Sitä paitsi tanssijoiden on vietettävä suunnilleen yhtä kurinalaista elämää kuin urheilijoiden. Kurinalaisuus tarkoittaa korkeata työmoraalia, mutta siihen sisältyy muutakin kuin pelkkää kieltäytymistä.

Rakkaus

Kirja kertoo myös rakkaudesta. Seitsemän vuotta nuoremmasta Helena Lindgrenistä tuli nainen, jota Jorma ei voinut vastustaa. Jorman sanoin Helena oli liian hyvä ihminen. Heidän yhteiselonsa kesti lähes 20 vuotta. Yllättävä seurusteluseuhde herätti aluksi voimakkaita reaktioita. Kirjassa kerrotaan avoimesti myös riidoista ja syrjähypyistä.

Helena näki aitoa kiinnostusta osoittavan hurmaavan miehen, josta välittyi vahva eroottinen lataus. Jorma puhui avoimesti biseksuaalisuudestaan, asiasta, joka ei ollut koskettanut Helenan elämää millään tavoin. Siten hänen ei ollut tarvinnut koskaan miettiä, oliko se pysyvä vai väliaikainen ominaisuus tai miten hän itse siihen suhtautui. Samaan aikaan Jorma teki tunteensa selviksi ja osoitti Helenaa kohtaan hellää huomaavaisuutta. Hänen hellyydenosoituksissaan oli sellaista energiaa, mitä Helena ei ollut koskaan kokenut. Jorman kanssa koettu yhteys tuntui ihmeelliseltä: se tempaisi Helenan otteeseensa. Kaikenkattavan rakkauden voimaan luottaen Helena antoi suhteen edetä.”

Kohtaamisia

Jorma kertoo kirjassaan kohtaamisistaan maailmankuulujen ihmisten kanssa. Heitä ovat muun muassa šaahitar Farah Pahlavi ja Ranskan presidentti Jacques Chirac.

Lempikirjailijakseen hän mainitsee Marguerite Durasin. Taiteellisten ansioiden lisäksi häntä viehättää myös Durasin tapa työskennellä:

… se ei ensinnäkään onnistu, jos vuode on yön jäljiltä sijaamatta (sama pätee myös Jormaan). Muutoin kirjoittaminen ei noudata tarkkaa suunnitelmaa, vaan kokonaisuus saa muotonsa orgaanisen prosessin aikana. Jorma allekirjoittaa Durasin luovan työn prosessia kuvaavan lauseen: ”Jos tietäisi jotain siitä, mitä aikoo kirjoittaa ennen kuin siihen ryhtyy, ei kirjoittaisi koskaan. Se ei maksaisi vaivaa.”

Mediapersoona

Moni nuorempi tuntee Jorman MTV:n Tanssi tähtien kanssa- tanssikilpailun analyyttisenä ja hulvattomana tuomarina ja mediapersoonana.

Uotisesta on tullut hahmo, jonka korkeaprofiilinen persoona ja ulkoinen tyyli ovat tehneet hänestä loppuun asti harkitun taideteoksen. Hän eroaa suuresti niistä kansakunnan kaapin päälle päätyneistä taiteilijoista, joiden julkisuuskuvaan ovat kuuluneet holtiton ryyppääminen, lehtien palstoille päätyvät sotkuiset ihmissuhteet ja elämäntavoista johtuvat terveysongelmat. Suosio on sikäli poikkeuksellista, että hänen hahmossaan ei juuri ole kansanomaisuutta. Jorma Uotista voi ihailla, mutta häneen ei ole ollut helppo samastua.

Kursivoidut kohdat ovat kirjasta Jorma Uotinen. Teos on saatavana e-kirjana. Lue näyte.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone