Jarkko Sipilän dekkari sai lisämausteita Aarnio-tapauksesta

jarkko sipila

Jarkko Sipilän ensimmäinen Takamäki-dekkari ilmestyi 2001. Juuri julkaistu Luupuisto on neljästoista teos ja se on Elisa Kirjan dekkaripiirin kesäkuun kirjana.

Mitä sinulle jäi päällimmäisenä mieleen Luupuisto-kirjan synnystä, Jarkko Sipilä?

Luupuisto on klassinen poliisiromaani. Lukija on tässä kirjassa koko ajan poliisin mukana, kun aiemmissa kirjoissa on usein mukana ollut rikollistenkin näkökulmia. Sikäli tarina on siis hieman erilainen kuin aiemmin. Kehitin juonta syksyn ja kirjoitustyö alkoi tammikuussa. Tietysti marraskuussa alkanut Aarnio-tapaus toi omat mausteensa tarinaan, erityisesti tiedustelumies Suhosen osalta.

Miten poliisin työ on muuttunut vuosien aikana dekkaristin näkökulmasta. Riittääkö enemmän ammennettavaa?

2000-luvun lainsäädäntö on täsmentänyt poliisin työtä melko lailla. Aiemmin erityisesti tiedustelutoiminnassa oli laajahko harmaa alue, jonka säätely on tiukentunut. Kaikkien erilaisten tapahtumien säätely on kuitenkin mahdotonta ja poliiseilla on tietysti suuri vastuu omasta toiminnastaan. Sinänsä kuitenkin tuntuu, että poliisille tulee jatkuvasti uudenlaisia rikoksia ja myös yhä vakavampia tapauksia. Ammennettavaa varmasti riittää jatkossakin.

Luupuiston keskeisessä roolissa on ataripoliisi Suhonen, joka joutuu miettimään onko maailma ajanut vanhan liiton tiedustelumiehen ohi. Poliisin työ vaatinee jatkuvaa ”trendien haistelua”. Ajaako aika ikääntyvien poliisin ohi? Rehottaako ikärasismi myös poliisivoimissa?

Suhonen on vanhan liiton mies, mutta kuitenkin vasta hieman yli nelikymppinen. Suhonen kuuluu kuitenkin siihen sukupolveen, jolle tällainen poliisitoiminta on ollut elämäntehtävä. Ilman muuta kyse on ollut ja on edelleen trendien haistelusta. Jossain määrin poliisin työn on tiukemman sääntelyn myötä muuttunut virkamiesmäisemmäksi. Kirjassa käsitellään aika paljon myös sitä miten tämä poliisimaailma muuttuu.

Tapaat julkaista uuden dekkari touko-kesäkuun vaihteessa. Onko tapanasi käyttää esilukijoita, jotka ikään kuin ”siunaavat” kirjan?

Enemmän esilukijoiden käytössä on kyse käsittelystä. Puolenkymmentä ihmistä lukee eri vaiheen versioita ja kommentoi tarinaa. Näin saan palautetta siitä miten juoni toimii ja voin parantaa sitä.

Olitko kouluaikana hyvä äidinkielessä?

En erityisen. En vieläkään ole kovinkaan hyvä esimerkiksi pilkkusäännöissä. Tosin yksi aiemmista kustannustoimittajistani sanoi, ettei tarvitsekaan olla, koska hänen mukaansa ”pilkku on vain taiteellinen tehokeino”.

Millaisia kokemuksia sinulla on lukupiireistä?

Ihan hyviä. Joissain olen ollut mukana kertomassa kirjoista.

Käytätkö itse sähkökirjaa?

Nykyisin kuuntelen aika paljon äänikirjoja, koska rikostoimittajan työssä joutuu lukemaan paljon. Olen kyllä lukenut sähkökirjoja enkä koe sitä mitenkään erilaisena paperikirjaan verrattuna.

Luetko koskaan omia kirjojasi?

Luen aina uuden kirjani jo senkin takia, että huomaan mahdollisen painovirheet. Vaikka kirja luetaan lukuisten ihmisten taholta useaan kertaan, niin aina niitä vain sinne jää. Tämä tietysti harmittaa.

Millaisia terveisiä lähetät Elisa Kirjan dekkaripiirin osallistujille?

Toivottavasti nautitte kirjasta. Itse ainakin nautin sen kirjoittamisesta.

 Elisan Dekkaripiiriin.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone