Her

 

Pääosissa: Joaquin Phoenix, Amy Adams, Rooney Mara, Olivia Wilde, Scarlett Johansson
Ohjaaja: Spike Jonze
Ikäraja: 12
Ensi-ilta: 7. helmikuuta 2014

her2

Rakkautta ilman ruumista

Avioerosta toipuva Theodore Twombly (Joaquin Phoenix) kirjoittaa työkseen tunnepitoisia kirjeitä muiden puolesta mutta on vaikeuksissa omien emootioidensa ilmaisemisessa. Inhimillisen lämmön kaipuustaan huolimatta hän viettää suuren osan ajastaan tietokonepelien ja Samanthaksi (Scarlett Johansson) nimetyn käyttöjärjestelmän kanssa. Jälkimmäisestä kehittyy Theodorelle ihmisystäviä läheisempi seuralainen.

Lähitulevaisuuteen sijoittuva, pastellinsävyinen Her on samaan aikaan sekä uskottava visio tulevaisuudesta että satiiri nykypäivän tietotekniikkariippuvaisuudesta ja teknologiakeskeisyydestä, jossa työkaverin kuulumiset on luontevampaa tarkistaa Facebookista kuin kysyä kahvitauolla.
Käyttöjärjestelmän kanssa kaapista ulos tulevaa Theodorea ei halveksuta tai pilkata; hänen valintansa vaikuttaa normaalilta inhimillisestä kohtaamisesta vieraantuneessa yhteiskunnassa, jossa masennuksesta on tullut normaalitila ja elämänilosta poikkeus. Paljon puhuva on kohtaus, jossa kaksi lapsetonta yksineläjää pelaa yhdessä perheenäidin päivää simuloivaa tietokonepeliä.
Samantha tulkitsee omistajansa tunteita muokaten itsensä sihteeriksi, sydänystäväksi ja lopulta tyttöystäväksi. Samalla se luo itselleen yhä inhimillisempiä tarpeita ja ominaisuuksia, kuten kyvyn tuntea mustasukkaisuutta. Samantha kehittyy nopeammin ja kapinoi älykkäämmin kuin murrosikäinen ihminen, mikä tekee siitä pelottavamman kuin 2001: Avaruusseikkailun HAL-9000:sta tai Terminatorin T-800 101:sta.
Itseään korjaavan keinoälyn kautta käydään läpi perinteisemmän parisuhteen vaiheet. Parin kohtaamiset esitetään lähikuvina Phoenixin kasvoista Johanssonin kaikuessa pelkkänä äänenä korvanapissa. Molemmat ovat hyviä, ja etenkin Phoenix todistaa muuntautumiskykyään onnistumalla sympaattisena ja tunteellisena reppanana yhtä hyvin kuin edellisessä roolissaan itsetuhoisena mielipuolena.

Erityisen teräviä tai uusia huomioita Her ei tee. Sen fantasian ja todellisuuden rajat hämärtävä, ruumiittoman intohimon mahdollistava maailma rinnastuu omaan aikaamme, jossa fyysiset kohtaamiset korvautuvat yhä useammin kuvina kosketusnäytöllä. Alkupuoliskon koomiset kohtaukset esittävät kysymyksen, onko korvanapin kanssa jaettu, henkistä kumppanuutta korostava seksuaalisuus vähemmän inhimillistä kuin internetin tai puhelinseksin tuottama tyydytys.

Teknorakkaudesta syntyisi helposti imelän höpsö komedia, mutta Her on parisuhdekuvauksena epäromanttinen ja yksinäinen, komediana surumielinen ja kaihoisa. Harvakseltaan elokuvia ohjaavan Spike Jonzen käsikirjoitus nostaa hänen arvostustaan, sillä Being John Malkovichin (1999) Adaptation. Minun versioni (2002) kekseliäisyydestä suurin kunnia lankesi käsikirjoittaja Charlie Kaufmanille.

J. K. SILVENNOINEN

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone