Haastattelussa suosikkikirjailija Leena Lehtolainen: ”Menestys on käsite, jota en ajattele juurikaan”

Suomen suosituimpiin kirjailijoihin kuuluva Leena Lehtolainen julkaisi juuri viidennentoista Maria Kallio -dekkarinsa Jälkikaiku. Hän kertoo seuraavassa suhteestaan menestykseen, äänikirjoihin ja millaisia muistoja esikoiskirjaan liittyy.

Puhutaan kuitenkin ensin kuluvasta vuodesta. Takana on hyvin pokkeuksellinen kevät ja kesä. Miten korona-aika on vaikuttanut sinuun?

Kotona työskenteleminen on minulle tuttua, sillä olen ollut etätyöläinen viimeiset 29 vuotta. Muutama matka peruuntui tai siirtyi, kuten Tallinnan kirjafestivaali toukokuulta syyskuulle.  Sen lisäksi peruuntui yksi keikka. Olen kuitenkin ollut täällä Degerbyssä kuin paratiisissa, päässyt ulkoilemaan mielin määrin. Itse asiassa olen ollut vähemmän yksin kuin yleensä, koska mieheni oli etätöissä. Toki olen kaivannut esimerkiksi joogaryhmääni ja elävää musiikkia.

Jälkikaiku-kirjassa Kallio saa selvitettäväkseen maahanmuuttajataustaisen miehen kuoleman. Kirjassa käsitellään poliisin vähäisiä resursseja, somevihaa, maalittamista sekä Suomen monikulttuuriongelmia. Mistä mielikuvituksesi luoda yhteiskunnallisia ja mielenkiintoisia rikostarinoita kumpuaa?

Kirjoitan vain niistä asioista, jotka jotenkin kiinnostavat tai vaivaavat minua. En mitenkään tietoisesti haarukoi teemoja, jotka voisivat olla ajankohtaisia kirjan ilmestymisaikaan, mutta aika usein käy niin. Olen utelias luonne, haluan myös oppia uusia asioita.

Jälkikaiussa käsitellään myös nuoren ihmisen kuoleman aiheuttamaa surua, ja oikolukuvaiheessa se tuli ajankohtaiseksi ystäväpiirissä. Sitä yhteensattumaa en olisi tahtonut.

Mesta.netin kriitikon mukaan Jälkikaiku edustaa parasta tuotantoasi. Podetko koskaan rimakauhua?

Romaanin kirjoittaminen on enemmänkin seitsenottelua kuin pelkkää korkeushyppyä. Ensin pitää päästä yli aloittamiskammon, kuin sadan kymmenen metrin aitojen. Saada juonen kaari lentoon kuin keihäs, kiihdyttää kahdensadan metrin kaarteessa ja jaksaa venyä lankulla pitkät työpäivät ja puurtaa kuukausia puolimailerin kestävyydellä. Mutta olen vahva kuin kuulantyöntäjä, joten yleensä selviän maaliin. Toki rimakauhu on tuttu tunne, korkeushyppy ei ole leipälajini.

Kirjojasi on käännetty 29 kielelle ja Yhdysvalloissa vain Jo Nesbø on häntä käännetympi pohjoismainen jännityskirjailija. Miten määrittelet ja koet menestyksen?

Menestys on käsite, jota en ajattele juurikaan. On todella upeaa, että kirjat saavat uusia lukijoita eri kulttuureissa, nyt kieliä on jo 30, sillä arabia on tulossa. Mielekkääksi työn tekee kuitenkin työ itse, silloin kuin sanat soljuvat, mutta myös ihmisten kokemus, että kirjani tekevät heidän elämästään tavallaan parempaa.

Olit esikoiskirjasi Ja äkkiä onkin toukokuun ilmestyessä 12-vuotias. Millä mielin muistelet urasi alkuaskelia?

45 vuotta sitten, kesällä 1975, kirjoitin teosta puhtaaksi Juvalla tätini kesäpaikassa. Tein jo silloin työtä kurinalaisesti, minulla oli selvästi jo nuorena kirjailijan sielu. Se 12-vuotias taisi uskoa, että tässä on tuleva ammatti. Olihan se melkoinen yllätys kuitenkin, kun teos julkaistiin, eikä elämä välttämättä muuttunut sen takia helpommaksi.

Äänikirjoja kuunnellaan nyt enemmän kuin koskaan. Miten suhtaudut niihin?

Kaikki mikä madaltaa ihmisen kynnystä tulla kirjallisuuden äärelle on tietysti vain hyvä juttu. Äänikirja on myös tasa-arvoistava esimerkiksi lukihäiriöisiä kohtaan, jonka olen tajunnut keikoilla. Olen nopea lukija, joten itse tartun mieluummin perinteiseen kirjaan, mutta pitkillä automatkoilla äänikirja on mainio väline.

Olet kuvailut itseäsi kirjanarkomaaniksi. Mitä kirjoja luet tällä hetkellä?

Yöpöydällä on Eeva Kilven Unta vain, lukupinossa odottamassa mm. Tomas Bernhardtin Vanhat mestarit ja Elly Griffithsin Siniviittainen nainen. Odotan kovasti esimerkiksi Marko Hautalan Pimeän arkkitehtia ja Val McDermidin Still lifea.

Kiitos haastattelusta. Mitä tapahtuu seuraavaksi?

Eipä kestä! Taidanpa ryhtyä kirjoittamaan seuraavaa teosta, jolla ei ole vielä edes työnimeä. Yleensä tiedän jo muutaman seuraavan teokseni raamit – tällä hetkellä ainakin kolmen – mutta koskaan en aloittaessani voi olla varma, selviänko ottelun loppuun, joten en kerro enempää.

Lue arvostelu ja näyte Jälkikaiku-romaanista. Kirja on saatavana myös äänikirjana.

Kuva: Ville Juurikkala

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone