Elonkerjuu: Hehkuva Rauta

hehkuva rauta

Elonkerjuun päivitetyn kokoonpanon toinen albumi Hehkuva Rauta on itsevarmempi, kokonaisvaltaisempi ja eheämpi kuin parin vuoden takainen Ilon Pirstaleet. Varmuus ja itseluottamus henkii erityisesti lyriikoista, akseli Ralli/Lagström toimii kuin vanhoina aikoina. Elonkerjuu on varmistanut Lagströmistä mitat täyttävän kärkihyökkääjän porukasta irronneen Laten vapaaksi jättämälle paikalle. Lagströmin vokaalivastuussa toimiva Elonkerjuu on vähintään yhtä hyvä (!) kuin Tähkän aikainen Elonkerjuu. Tottahan painotukset ovat hieman eri vaakakupeissa mutta uudella versiolla Elonkerjuun kehittymismahdollisuudet lienevät jopa laveammissa raameissa. Kyseinen kommentti tulee tosifanin suusta, joka on fanittanut Elonkerjuuta Suukkoa Vai Puukkoa -pikkukiekosta lähtien.

Hehkuva Rauta ei ole Elonkerjuun historian paras levy. Huomio kiinnittyy kuitenkin bändin ilmiselviin vahvuuksiin, sisäiseen voimaan ja tulevaisuudenuskoon. Orkesteri pyrkii hieman peittämään Pohjanmaan juuria mutta Elonkerjuun vahvuus on edelleen maanläheisyydessä, jätkän sydän on puhdasta kultaa. Ripaus iskelmällisyyttä ja uudella levyllä jopa häivähdyksenomaisesti elektronisia suhinoita ja rytmejä. Sanoitusten osalta Elonkerjuu on astetta värittömämpi kuin Laten aikoihin mutta bändi onkin suosiolla jättänyt taakseen Pohjanmaan perinnerallien työstämisen.

Levyn alkuun on tyrkätty kokonaisuuden parhaat iskuhitit. Johanna Koivun sävellys, albumin nimibiisi Hehkuva rauta, toimii mainiosti niin biisinä kuin pelkkänä tekstinä. Reipas sinkkunakin julkaistu Tanssi paha pois on viritetty todella iskevään muottiin, voisi jopa puhua hitinhakuisesta olomuodosta. Elämää on yllättää modernimmalla soundilla, Juha Tapion siivellä alkava viisu löytää kuitenkin nopeasti tutuille Elonkerjuun iskelmällisemmän puolen raiteille. Tunnetta paljon vie ajatuksia vuosien taakse, Laten aikainen Elonkerjuu on lähempänä kuin iholla. Latea ei kuitenkaan tule ikävä, Lagströmin Juha on vakuuttava.

Taipaleen miehet särähtää tekstin osalta korvaan hieman kankeana tunteiden pakkosyöttönä ja Parantava sade on selkeästi viisujoukon heikoin lenkki. Positiivisin asia on kuitenkin Elonkerjuun varma ote. Bändillä on halua tuoda soundiin jotain pientä kivaa ja uutta. Tosin viulu on paikoin piilotettu kovin taustalle. Mutta moni asia olisi voinut mennä aivan toisin – Elonkerjuu olisi voinut antaa periksi helpolle iskelmällisyydelle mutta onneksi orkesterista on löytynyt rock-henkistä selkärankaa. Elonkerjuun genrelokeroksi sopii edelleen maanläheinen ja sydämellinen rock, josta Pohjanmaan kuvioita ei ole syrjäytetty eikä voi pyyhiä pois. Seikka, joka varmaan ärsyttää joitakin piirejä mutta niin kauan kuin ärsyttää, Elonkerjuussa on ”sitä jotain”. Pohjanmaa tarkoittaa Elonkerjuun kohdalla rehellisyyttä ja aitoa luonnetta.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone