Dome Karukosken elämästä kertova Hymypoika-kirja on herkkä kasvutarina – koulukiusattu lepsämäläispoika raivasi tiensä Hollywoodiin

Elokuvaohjaaja Dome Karukoski. Kuva Outi Törmälä 2019.

Thomas ”Dome” Karukoski on ohjannut urallaan muun muassa menestyselokuvat Napapiirin sankarit, Tom Of Finland ja Tyttö sinä olet tähti.

Karukoski oli katsojamäärillä mitattuna Suomen menestynein ohjaaja 2010-luvulla. Hänen elokuvansa saivat lähes 1,3 miljoonaa katsojaa.

9789511356936Pitkän linjan toimittajien Kalle Kinnusen ja Matti Rämön toimittama Hymypoika-kirja kertoo Karukosken matkasta Lepsämän maalaiskylästä elokuvabisneksen ytimeen Hollywoodiin.

Yhteistyö alkoi sattumalta, kun Kinnunen ja Rämö huomasivat kumpikin ehdottaneensa kirjaa Karukoskelle. He päättivät yhdistää voimansa.

 

Kun parivaljakko aloitti työnsä kirjan parissa vuonna 2018, Karukoski viimeisteli ensimmäistä Hollywood-elokuvaansa Tolkien.

43-vuotiaan Karukosken elämässö on aineksia kirjatarpeiksi. Hän syntyi Kyproksella, josta hän muutti viisivuotiaana äitinsä kanssa pieneen Lepsämän kylään Nurmijärvelle. Äiti ja poika asettuivat asumaan kesämökkinä palvelleeseen vaatimattomaan taloon.

 Uneliaan pitäjän maisemaa hallitsivat pellot ja metsät, ja ihmiset asuivat harvassa ja useimmiten omakotitaloissa. Etäisyydet olivat pitkät ja palvelut niukat. Esimerkiksi naapurikylään Perttulaan oli kolme kilometriä, Klaukkalaan viisi. Mökistä piti tulla Karukoskille väliaikainen koti, mutta se jäi pysyväksi. Lähemmäksi Helsinkiä muuttaminen oli liian kallista.

Kalle Kinnunen ja Matti Rämö. Kuva Outi Törmälä 2019.
Kalle Kinnunen ja Matti Rämö päätyivät kirjoittamaan kirjan yhdessä. (Kuva:Outi Törmälä)

Hymypoika ei kerro juurta jaksaen elokuvista ja niiden synnystä. Pohjimmiltaan se on rehellinen sukellus ohjaajan persoonaan ja ulkopuolisuuden tunteeseen, joka on leimannut hänen elämääänsä jo lapsesta saakka.

Karukoski aloitti Lepsämän koulun ensimmäisellä luokalla syksyllä 1983. Lapsuutta varjosti koulukiusaaminen.

Kiusaaminen alkoi nimittelynä. Ensimmäisellä luokalla poikaa haukuttiin hurriksi, sillä hän puhui äitinsä kanssa ruotsia. Thomas suivaantui naljailusta niin, että kieltäytyi puhumasta kotona ruotsia. Se päätös piti yli kymmenen vuotta. Seuraavaksi vinoiltiin nimistä. George, Thomas ja August olivat Lepsämässä harvinaisia ilmestyksiä. Niitä muut oppilaat vääntelivät kaikkiin mahdollisiin muotoihin ja katsoivat sitten, miten kohde reagoi. Mitä voimakkaampi reaktio, sitä tyytyväisemmät kiusaajat.

Karukoski tapasi amerikkalaisen näyttelijäisänsä George Dickersonin vasta 13-vuotiaana. Isä viipyi Suomessa kolme päivää. Karukoski meni häntä vastaan Helsinki-Vantaan lentokentälle.

”Muistan sen halauksen voiman. Samoin sen, että isän keho tuntui jotenkin oudolta. En ollut tottunut halaamaan aikuista miestä”, Karukoski muistelee.

Kun yläaste alkoi, Dome ja hänen äitinsä muuttivat Lepsämän kylästä Pohjois-Espoon Kalajärvelle.

Isättömyyden lisäksi köyhyys löi leiman nuoruusvuosiin. Yksinhuoltajan pojan vaatteet oli hankittu Vaatehuoneelta tai Hobby Hallin kuvastoista, kun taas muut ikätoverit pukeutuivat muotiverkkareihin tai Leviksiin.

”Kun espoolaisystävät matkustivat lukiossa hiihtolomalla Lappiin laskettelemaan, Karukoski jäi kotiin. Kaverien ajaessa moottoripyörillä hän ajoi käytetyllä Helkama Raisu- tai Tunturi Tiger -mopolla. ”Olin köyhä. Ihan oikeasti köyhä.”

Keväällä 1999 Karukoski täytti valmiiksi lannistuneena jo kolmannen kerran ilmoittautumisen Teatterikorkeakoulun pääsykokeisiin. Ohjaajalinjalle otettiin vain kaksi uutta opiskelijaa ja sisäänpääsyprosentti yhden ja kahden luokkaa. Tällä kertaa tärppäsi.

”En ollut koskaan pitänyt kamerasta edes kiinni, enkä ymmärtänyt muista linjoista – leikkaamisesta tai äänisuunnittelusta – edes sitä, mitä niillä oikeastaan opiskeltaisiin. Mutta ohjaamisesta isä oli puhunut. Ennakkotehtävien jättämiseen oli viikko aikaa. Päätin, että voisihan tuonne hakea ja tein tehtävät hirveällä kiireellä kaverien kanssa.”

Valmistuttuaan ja päästyään käsiksi ohjaajan työhön, Karukoski huomasi olevansa oikealla alalla. Jo ensimmäinen pitkä elokuva Tyttö sinä olet tähti oli menestys. Pikku hiljaa myös rapakon takana alkoi tapahtua. Vuonna 2013 Leijonasydän -draamaelokuva herätti Hollywoodin elokuvapiirien huomion.

”Jokainen Hollywoodin moguli lukee aamulla Los Angeles  Timesin, jossa Leijonasydän oli nostettu esiin. Mullekin kerrottiin, kuinka amerikkalaiset kihot sanoivat, että ’miksei tässä käsitelty meidän leffaa vaan joku suomalainen – mun pitää nähdä se’. Siitä se vaan lähti. Kaikki liput menivät loppuun. Sitten myyntiagentille ja PR-toimistolle alkoi sataa kyselyjä, olisiko vielä yhtään lippuja.”

Karukoski kertoo kirjassaan, kuinka rahanpuute on lähes jatkuva riesa elokuvanteossa. Suomen Oscar-ehdokkaana olleesta Tom Of Finland -elokuvasta tuli karkein esimerkki.

Esimerkiksi Los Angeles -kohtaus tehtiin Madridissa ja keskeinen ryhmäseksikohtaus oli jätettävä pois kustannussyistä.

”Kuvauksissa oli koko ajan kiire ja vitutus. Näin jatkuvasti päässäni, mitä elokuva voisi olla, jos rahaa olisi ollut tarpeeksi. Siitä olisi tullut eri elokuva”, Karukoski sanoo.

”Resurssien puutteen takia tuntui, että kuvaukset olivat pelkkää selviytymistä. Mitään ei pystynyt tekemään niin kuin oli toivonut. Lavasteiden tarkastelusta tuli tilanne, jossa pääsi huo-mauttelemaan puutteista muille”,

Kirja kertoo myös siitä, miten tappioista selvitään.

Karukoskesta tuli Hollywood-ohjaaja, kun yksi elokuva-alan jättiyhtiöistä Fox Searchlight antoi hänelle luottamuksensa. Hän pääsi ohjaaman draamaelokuvan, joka kertoo englantilaiskirjailija J. R. R. Tolkienista.

Kirjan lopussa oleva Tolkien-osuus on avartava läpileikkaus Hollywood-elokuvateollisuuden toiminnasta ja työkulttuurien eroavaisuudesta.

Jo 20 miljoonaa maksaneen elokuvan käsikirjoitusvaiheessa ilmeni ongelmia ja tuottajat eivät olleet siihen tyytyväisiä vielä leikkausvaiheessakaan. Lisäksi Karukoski sairasti kaksi  keuhkokuumetta projektin aikana.

Yhdysvaltojen ensi-ilta oli 1425 salissa, mikä oli kirjan mukaan laaja levitys epookkidraamalle. Ensi-iltaviikonloppunaan elokuva teki 2,15 miljoonan dollarin tuloksen ja oli katsojatilastossa yhdeksäntenä. Kopiomäärään nähden tulos oli raju pettymys – lipputuloja kertyi vain 50 prosenttia viime hetken ennusteesta,

Pettymys oli kova paikka ohjaajalle itselleen. Vaikeina hetkinä iloa pitiä hakea muusta kuin työssä onnistumisista.

”Muistan kun kesällä 2002 kuuntelin Sodankylän elokuvajuhlilla vierailleen Francis Ford Coppolan haastattelua. Joku aloitteleva elokuvantekijä kysyi häneltä uraneuvoa. Coppolan vastaus oli: hanki perhe”, Karukoski muistelee kirjassa.

Kursivoidut kohdat ovat lainauksia kirjasta Hymypoika.

Lue ilmainen näyte kirjasta.

Kuvat: Outi Törmälä

 

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone