Cold In Berlin: The Comfort of Loss And Dust

cold in berlin

Brittiläinen deathrock-ryhmä Cold In Berlin tekee kolmannella levyllään jälleen vähintäänkin haastavalta vaikuttavaa fuusiota – kokoonpano yhdistää punkin asenteen Joy Divisionin viileään kylmyyteen ja Christian Deathin rokkaavaan kuolonkaipuuseen. Kun joukkoon isketään vielä Refused tuottamaan keitokseen ripeämpiä irtiottoja, koordinaatit alkavat olla kasassa. Bändi itse käyttää genremääritelmää ”Punk rock doom-gaze”, joista tuo doom-gaze osuu ja upottaa.

Cold In Berlin on vahvasti Christian Deathin kuolonrockin lähteillä. Punk hiipii iholle varsinkin vokalisti Mayan kettuilevasta kiljahtelusta, joka tuo mieleen vähintäänkin Nina Hagenin. Tahallista ärsyttämistä, tiedä häntä mutta parhaimmillaan Cold In Berlin löytää todella maukkaita paloja post-punkin ja deathrockin historiasta sulautuen molemmat genrelokerot tyydyttäväksi fiilistelyksi. Kuuntele esimerkkinä vaikka hitaasti laahustava kapinahetki The Bell, joka on kuin Christian Death höyläämässä Joy Division -coveria. Dopamine on utuisempi ja laiskempi, juuri edellämainittua doom-gazea. Fucking loud on nimensä mukaisesti kuin Johnny Rottenin Public Image Ltd sylkemässä kipakkaa post-punk -materiaalia – koleaa!

Cold In Berlinin post-doom-gaze on pirun kohtalokasta ja tyylikästä – mustahuulisynkistelyn perintö elää vahvana. Bändiä ei voi kuitenkaan suoranaisesti laskea retrobändien joukkoon vaikka vaikutteita ei yritetä piilotella. Jos post-punkin, rockin ja doomin sekoitus kuulostaa paperilla oudolta, Cold In Berlin pyyhkii hetkessä epäilykset romukoppaan. Cold In Berlin tekee musiikkia, jollaista voisi kuvitella syntyvän Johnny Rottenin PIL-orkesterilta armon vuonna 2015.

 

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone