Cheer up ★★★★☆

cheer-up-documentary-photo
Cheer up (dokumentti) Ohjaus: Christy Garland. PO: Miia Norvapalo, Partricia Fisk, Aino Selin. 86 min. Sallittu. 2016.

Kanadalaisen Christy Garlandin ohjaama Cheer up ei kerro cheerleadereista vaikka dokumentin aiheena on rovaniemeläinen cheerleaderjoukkue. Toisin sanoen, jos haluat tirkistellä kauniiden blondien hameiden alle, vaihda suosiolla elokuvaa.

Garland kuulemma innostui aiheeseen liittyvästä vastakohdasta, joka aiheutuu suorastaan ylipirteän cheerleadermaailman ja suomalaisen melankolian yhteentörmäyksestä. Aiheen herkullisuuden on helppo ymmärtää. Jo pelkka ajatus on yhtä eksoottinen kuin vaikkapa suomalainen reggae-musiikki.

8-vuotiaan ekaluokkalaisen isänä allekirjoittanut on pohtinut vastaavia teemoja kuin dokumentissa – eikö mitään joukkuelajia voi harrastaa pelkästään yhteisen tekemisen ja harrastamisen vuoksi. Miksi heti on ryhdyttävä kilpailemaan? Mikä on kilpailuhenkisen harrastamisen taustalla oleva perimmäinen motiivi? Puhutaan kuitenkin vapaa-ajan harrastuksesta.

Dokumentti ei elä periamerikkaisesta  ”vaikeuksien kautta voittoon” -hekumoinnista. Rovaniemeläisjoukkue ei ole paras vaan joukon peränpitäjä. Cheer up muuntuu minuuttien kuluessa yleispäteväksi, koskettavaksi ja totuudenmukaiseksi kasvukertomukseksi, jossa pääosassa on elämä itse. Suurin voitto ei ole kultamitali vaan itsensä voittaminen. Rovaniemeläinen cheerleaderjoukkue toimii vain kiinnekohtana sarjalle sattumanvaraisia (suuria) tapahtumia kolmen ihmisen elämässä. Patricia kipuilee äitinsä kuoleman  ja isänsä uuden suhteen välimaastossa. Omaa paikkaansa etsii myös Aino, jolla on omat itsenäistymiskuvionsa. Ryhmän valmentajan edessä on myös suuri elämänmuutos. Kaikkien kolmen kohdalla suuret elämänkysymykset kietoutuvat osaksi cheerleaderharrastusta.

Garlandin piirtämä kuva on melankolinen, vähäpuheinen ja vähäeleinen. Vastaavaa rehellisyyttä ja suorastaan raadollisen suorapuheista lähestymistapaa ei olisi voinut tehdä USA:ssa tai Kanadassa. Mielenkiintoista on myös huomata USA:ssa kuvattujen kohtausten painotus – Amerikasta ei tehdä tarunhohtoista kultamaata ja pimeästä Suomesta kuva jatkuu yhtä synkeänä myös ison veden takana.

Garland onnistuu piilottamaan kameran huomaamattomasti kohtauksiin, jotka poikkeuksetta onnistuvat tavoittamaan jotain aitoa ja ainutkertaista. Patrician isänsä kanssa käymä keskustelu tulevasta pikkuveljestä on alleviivaavaa – ”tuskin se minun elämääni paljoakaan muuttaa”. Valmentajan Tinder-romanssi on raadollisuudessaan Kaurismäen mieleen tuovaa kohtalon kovaa koulua.

Dokumentti on paikoin hajanainen ja rakenteeltaan löysä. Punaisen langan etsinnässä valittujen aiheiden painotukset saattvat olla tarkoituksenhakuisia mutta kaikesta huolimatta Cheer up vetoaa elämänmakuisella rehellisyydellään. Dokumentti ei selittele eikä puolustele tekemisiään. Pienimuotoinen ja vähäeleinen lähestymistapa tuottaa lopputuloksena vahvan tunne-elämyksen.

J.A.Kaunisto

Cheer up vuokrattavissa Elisa Viihteessä.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone