Caliban: Ghost Empire

Saksalainen metalcoreorkesteri Caliban nosti edellisellä I Am Nemesis -albumilla tasoaan pari askelmaa korkeammalle, genrelokeronsa mestaruussarjaan. Ärhäkkä mutta samalla törkeän melodinen tuotos saa Ghost Empire -albumista selkeän työnsä jatkajan. Levyt ovat kuin sisarteoksia, niin hyvässä kuin huonossa. Ehkäpä tuoreella albumilla on huutovokaaleihin puristettu vielä pisaran verran enemmän verta ja hikeä. Selväjärkiset vokaalit hoituvat jälleen mallikkaasti, kuten myös tunnelmaa luovivat melodödövivahteet. Caliban myös koristelee viisujaan huomattavasti rikkaammin kuin Jenkkilän suunnalla vaikuttavat virkaveljensä.

Heti kiekon alkuun tyrkätään monivivahteinen emosöpöilyn ja mättöhelvetin tasapainen nyrkkitappelu nimeltään King – harvinaisen moniselitteinen tekele. Wolves and rats lienee kiekon tehokkain tunnelmanlietsoja, tajuttoman tukevan tööttäyksen lisäksi viisusta irtoaa kaunosieluista mutta selkeästi eteenpäin vievää fiilistelykertsiä. Erityispisteet veret seisauttavasta aggressiomurinasta.

I am ghost laventaa ääripäitä ja Devil’s night erehtyy jo turhankin siistiin poikabänditrippailuun kertosäkeen kohdalla. Myös Good man vaikuttaa paikoin emocoreorkesterin tuotokselta. Mutta, löytyyhän kiekolta vielä yksi timanttiveto eli Who we are vaikuttaa astetta kevyemmältä mutta viisu tarttuu puseroon melkoisen tehokkaasti ja innostaa yhteislaulutuokioon.

Ghost Empire häviää ehkä hivenen I Am Nemesis -albumille kun mitataan viisujen tarttuvuutta mutta levy on muutamaa laimeampaa kappaletta lukuunottamatta tehokas ja mieltä sykähdyttävä paketti. Calibanin metalcore ei paljoakaan eroa amerikkalaisista verrokeistaan mutta juuri ne pienet vivahde-erot (=ripaus melodista kuoloa + sovituksiin kätketyt ”linkin parkit”) tekevät tehtävänsä. Tulevaisuudessa Caliban saattaa luisua kokonaan ulos metalcoren lokerosta – meinaan bonusbiisi Falling Downwards kuulostaa etäisesti jo Sonata Arcticalta!

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone