Brother Firetribe: Diamond in the Firepit

Brother_Firetribe_-_Diamond_In_The_Firepit_

Kotimaisen melodisen heavyn/AOR:n tekijänimen Brother Firetriben edellisestä kiekosta on aikaa kuusi vuotta mutta vuodet eivät ole muuttaneet bändin levittämän ilosanoman osoitetta. Brother Firetribe tekee edelleen sitä, minkä parhaiten osaavat ja vieläpä harvinaisen rennolla otteella. Bändin ei tarvitse todistella mitään ja genrelokeroiden raja-aidatkaan eivät ole elämää suurempia kohtalonkysymyksiä.

Verrattuna vaikkapa Ruotsin samassa lokerossa vaikuttaviin orkestereihin kuten Work Of Art, W.E.T. ja H.E.A.T., Brother Firetribe on rennompi ja ilmavampi. Muodollisesti pätevää rokkia ei tehdä hampaat irvessä. Tosin H.E.A.T. on tuoreella albumillaan testaillut myös 2000-luvun soundeja, vastaavaan Brother Firetribella ei näytä olevan intohimoja.

Veli Paloheimon vahvuuksia ovat suvereeni genretuntemus, Pekka Heinon törkeän ilmeikäs vokaalisuoritus ja Emppu Vuorisen terävä kitarointi. Ja tietenkin AOR-henkeä hehkuvat siivut, jotka toistavat tuttua kaavaa mutta niin pirun maukkaasti. Kiekon kolme ensimmäistä biisinäyttöä ovat kuin suoraan oppikirjasta ja jösses kun syntikkaan on löydetty lämmin retrosoundi. Myös Desperately-niminen kutuslovari onnistuu ohittamaan totaalisen sokerihumalan, viisu sopii mainiosti kumppanin hienovaraiseen näppäilyyn perjantai-illan hämärinä tunteina.

Erityisesti allekirjoittaneen sydämen tahdisti uudelleen vahvasti Journey-henkinen Hanging by a thread ja Night Ranger -hekumointi Trail of tears. Ainoastaan Winner takes it all jää hienoiseksi läpijuoksuksi. Kokonaisuus on tiheätunnelmaista ja tunteellista melodista hard rokkia suoraan tehokierrätykseen eli käyttöä – ei näyttöä varten. Veli Paloheimon toivoisi saavuttavan suurempaa suosiota alan piireissä ympäri maailmaa. Diamond In The Firepit ei ainakaan häpeile millään osa-alueella ison maailman tekijöiden rinnalla.

 

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone