Blu-ray – Labor Day

labor-day-poster1

Labor Day. Ohjaus: Jason Reitman. Pääosissa: Kate Winslet, Josh Brolin, Gattlin Griffith. 111 minuuttia. K-12.

Labor Day

Haavoittunut vankikarkuri (Josh Brolin) tunkeutuu yksinhuoltajaäidin (Kate Winslet) ja tämän teini-ikäisen pojan (Gattlin Griffith) kotiin poliiseja pakoillessaan. Röyhkeän ja yksipuolisen neuvottelun, jossa vihjataan myös fyysiseen väkivaltaan, jälkeen mies jää asuntoon odottamaan junaa, joka ei pyhäpäivän vuoksi saavu. Samalla hän korjaa auton ja rikkinäiset portaat, putsaa rännit, laittaa ruokaa sekä luuttuaa lattiat, kuten hyviin tapoihin kuuluu.

Labor Daylla (2013) Jason Reitman yrittää lunastaa paikan vakavasti otettavana draamaohjaajana. Hänen aiempien, draamakomedioiksi luonnehdittavien, elokuviensa hahmot ovat kyynisiä, huumorintajuisia ja puheliaita, mutta Labor Dayssa ihmiset ovat hiljaisia ja haudanvakavia ja koomiset hetket pienen pieniä sivujuonteita.

Kidnappaus muuntuu romanttiseksi viikonlopuksi, realistinen panttivankidraama saduksi ja linnakundi täydelliseksi perheenisäksi epäuskottavasti. Idyllisten hetkien, kuten koko ”perheen” piirakanpaiston, taustalla välkkyvät tv-kuvat, jotka varoittavat karkuteillä olevasta vaarallisesta murhamiehestä.

Labor Day ei parodioi romanttisten komedioiden rakennetta tai amerikkalaisia perheihanteita. Pikemminkin se näyttäytyy isähahmoa kaipaavan pojan, yksinäisen kotiäidin ja fyysistä kosketusta ikävöivän miehen fantasiana, jossa särkyneet ihmiset täydentävät toinen toisensa ja muodostavat naistenlehtiin kelpaavan kokonaisuuden. Ei tarvita kuin yksi vankikarkuri, että poika kasvaa mieheksi ja äiti löytää naiseutensa, elämänilonsa ja seksuaalisuutensa.

Yli 300 kohtauksesta koostuva elokuva venyttää tapahtumia tavalla, joka saa viikonlopun näyttämään kuukausilta. Vain kokonaisuutta jaksottavat, otsikkomaiset viikonpäivien nimet muistuttavat, ettei aika ole pysähtynyt. Ajallisesti ja tilallisesti keskittynyttä kerrontaa rikkovat montaasimaiset takaumat, jotka avaavat hahmojen taustaa ja tekevät heistä inhimillisempiä.

Näyttelijävalinnat ja -suoritukset ovat onnistuneita. Etenkin Kate Winslet on, Little Childrenistä ja Revolutionary Roadista tuttuun tapaan, uskottava masentuneena ja elämäänsä jumiutuneena perheenäitinä.

Siinä missä Junon näkökulma on kypsän teinin ja Up in the Airin keski-ikäisen miehen, katsoo Labor Day maailmaa kolmen ihmisen silmin muotoutuen kaikkien yhteiseksi kasvukertomukseksi. Lupaava alku sisältää hiljaista uhkaa ja erotiikkaa, mutta kertojaääni ja suljettu loppu vievät tilan rajatun näkökulman tai muistin suhteellisuuden monitulkintaisuudelta. Samalla vesitetään viittaukset Tukholma-syndroomasta tai pojan freudilaisesta kiintymyksestä äitiinsä.

J. K. SILVENNOINEN

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone