Arvostelussa uusi Alien-elokuva – ”Paikka elokuvahistorian karmeimpana olentona ei ole uhattuna”

ALIEN: COVENANT

Alien: Covent. Ohjaus: Ridley Scott. Pääosissa: Michael Fassbender, Katherine Waterston, Danny McBride, 122 min, K16.

Alien ­- kahdeksas matkustaja (1979) ja Blade Runner (1982) nostivat Ridley Scottin tieteiselokuvan suurimpien joukkoon, joten ohjaajan 30 vuoden hiljaiseloa lajityypin parissa ennen Prometheusta (2012) voi pitää pitkänä. Sittemmin tahti on kiihtynyt.

Alien: Covenant on vuoden 1979 klassikon esiosa ja jatkoa Prometheukselle. Siinä paria tuhatta siirtolaista kuljettava siirtokunta-alus laskeutuu aiemmin tutkimattomalle, elinkelpoiselta vaikuttavalle planeetalle. Ketään tuskin yllättää, että eväsretken sijaan retkikuntaa odottaa joutuminen saalistettavan rooliin.

Alienin kolme jatko-osaa (1986, 1992, 1997) eivät olleet edeltäjänsä tasoisia mutta keskenään kiinnostavan erilaisia tuodessaan esiin kulloisenkin ohjaajansa näkemyksen ja heijastellessaan ilmestymisajankohtansa tieteisajattelua ja pelkoja.

Niin tekee myös Alien: Covenant, joka pohtii keinoälyn uhkakuvia ja elämän määritelmää. On kuin Scott olisi halunnut yhdistää Blade Runnerin tematiikan Alienin kuvastoon.

Prometheuksessa luojan ja luodun suhdetta pohdiskelevan tematiikan syvällisyys oli näennäistä ja filosofinen kysymyksenasettelu heppoista, mitä Alien: Covenantissa yritetään paikata jatkamalla saman aiheen parissa.

Michael Fassbender tekee kaksoisroolin androidina näytellessään Davidin ohella myös tämän nuorempaa robottiveljeä Walteria. David on näistä inhimillisempi kyetessään tuntemaan ylimielisyyttä, itserakkautta ja halveksuntaa. David on kuin luojaansa vastaan kääntynyt Lucifer Walterin johdattaessa retkikuntaa suojelusenkelin tavoin.

Scottin jäljittelijöitä saanut visuaalinen tyyli ja innovatiivinen valaistus toimivat yhä. Tunnelma on kohdillaan, ja komein on H. R. Giger -henkiseen synkkään nekropoliin sijoittuva jakso.

Mukaan on liitetty myös Prometheusta enemmän vuoden 1979 versiosta muistuttavia kauhuelementtejä mutta ilman Kahdeksannen matkustajan klaustrofobista tunnelmaa. Hetkittäin limaisen veriset, vieraiden lajien metamorfoosiin johtavat synnytykset tuovat mieleen pikemminkin cronenbergilaisen body horrorin.

Osaltaan kauhutrillerimäistä tunnelmaa on latistanut myös se, että sitä mukaa kun alienin syntyhistoriaa ja biologiaa lajina on vuosikymmenten saatossa avattu, on osa tämän täydellisen organismin kauhistuttavuudesta kadonnut. Ei sen paikka yhtenä elokuvahistorian karmeimpana olentona ei ole silti uhattuna.

J. K. SILVENNOINEN

Voit katsoa Alien-leffan Elisa Viihteen Vuokraamossa.

Kuvahaun tulos haulle elisa viihde rakkautta ja anarkiaa

 

 

 

 

 

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone