Arvostelussa Synkin hetki: ”Churhillin rooli on näyttelijälle sekä herkullinen että vaarallinen.”

Synkin hetki

Ohjaus: Joe Wright. Pääosassa: Gary Oldman. 125 min. K12.

Synkin hetki kuvaa Winston Churchillin (Gary Oldman) ensimmäisiä viikkoja Ison-Britannian pääministerinä keväällä 1940. Posti oli Neville Chamberlainin epäonnistuneen myönnytyspolitiikan jälkeen poikkeuksellisen tuulinen, sillä uusi pääministeri ei saanut varauksetonta tukea edes omalta puolueeltaan ja Wehrmacht piti Manner-Euroopan rajoja pilkkanaan.

Saksan hyökkäys Ranskaan oli edennyt aina Englannin kanaalille asti, ja saarivaltakunnan miehitysyritys näytti vain ajankysymykseltä. Samaan aikaan oli pohdittava, mitä tehdä niille sadoilletuhansille brittisotilaille, jotka olivat jääneet nalkkiin lähestyvien natsien ja meren rajaamalle alueelle Dunkerqueen.

Synkin hetki muodostaa enemmän tai vähemmän tahattoman parin Christopher Nolanin Dunkirkille (2017). Jälkimmäisessä kuvattiin yksilön pyrkimystä selvitä sekasorron keskellä kolmesta eri näkökulmasta. Joe Wrightin ohjaus tarjoaa neljännen perspektiivin katsoessaan evakuointioperaation vaiheita Lontoon maanalaisesta sodanjohtokeskuksesta käsin.

Churchill kieltäytyi rauhanneuvotteluista Hitlerin kanssa ja vaati kuuluisissa puheissaan taistelua viimeiseen mieheen. Synkin hetki korostaa Churchillin retorisia taitoja kuvatessaan paitsi hänen pitämiään puheita myös niiden valmistelua ja vaikutusta kuulijoihin.

Jälkikäteen tarkasteltuna Churchill vaikuttaa sankarilliselta ja päättäväiseltä valtiomieheltä, mutta jos Saksa olisi voittanut sodan, näyttäytyisi hän samojen puheiden valossa todellisuudentajunsa menettäneenä sotahulluna. Sodassa voittaja tuppaa olemaan oikeassa.

Churhillin rooli on näyttelijälle samaan aikaan sekä herkullinen että vaarallinen, sillä hahmossa on ikään kuin jo sisäänrakennettuna karikatyyri. Oldman onnistuu hyvin, vaikka muistuttaakin ulkoisesti vähemmän esikuvaansa kuin aiemmin roolissa nähdyt Timothy Spall, Brendan Gleeson ja Albert Finney. Se lienee myös osasyy (tuotannollisten ja levityksellisten tekijöiden ohella) sille, miksi Oldman on saanut osakseen moninkertaisen hehkutuksen verrattuna Brian Coxiin tuoreessa Churchillissa (2017).

Muutamia ilmakuvia lukuun ottamatta Synkin hetki muistuttaa brittiläistä tv-draamaa, eikä tarjoa yllätyksiä esittäessään historiaa totutuista näkökulmista. Huonoimmillaan se on kuvatessaan kansakunnan yhtenäisyyttä fiktion keinoin. Metroon sijoittuva kohtaus, jossa julkisia kulkuvälineitä karttanut pääministeri laskeutuu kirjaimellisesti kansan pariin, ei ole ainoastaan tarpeeton vaan nationalistisessa paatoksessaan ja epärealistisuudessaan kiusallinen.

Synkin hetki tuo mieleen Kuninkaan puheen (2010) paitsi siksi, että Churchillin kohtaamiset Yrjö VI:n (Ben Mendelsohn) kanssa ovat elokuvan parhaimmistoa, myös siksi, että se on juuri sellainen historiallinen draama ja suurmieselokuva, joita palkintoraadit tapaavat syleillä intohimoisesti.

J. K. SILVENNOINEN

Vuokraa elokuva Elisa Viihde Vuokraamosta

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone