Arvio: ”Midsommar – Loputon yö onnistuu jopa ylittämään kovat odotukset.”

midsommar_pressi6-1280x640

Juhannus on vaarallinen juhla

Ari Aster onnistuu jopa ylittämään toisella elokuvallaan Hereditaryn asettamat kovat odotukset.

Midsommar – Loputon yö. Ohjaus: Ari Aster. Pääosissa: Florence Pugh, Jack Reynor, Will Poulter, William Jackson Harper. 147 min. K16.

Ari Asterin Hereditary (2018) oli komea esikoinen ja hieno kauhuelokuva, jonka painajaismainen tunnelma ei rakentunut säikyttelystä tai graafisesta väkivallasta. Käsikirjoittaja-ohjaajan Midsommarissa on paljon samaa, kuten isolla kankaalla oikeuksiin pääsevä Pawel Pogorzelskin kuvaus, tyylitelty leikkaus, taitava rytmitys ja hieno ääniraita. Yhteistä löytyy myös sisällöstä, käsitteleväthän molemmat elokuvat läheisten menetystä, murenevaa mieltä ja esoteerista kulttia.

Dani (Florence Pugh) joutuu keskelle karmeaa perhetragediaa, minkä lisäksi suhde poikaystävä Christianiin (Jack Reynor) vetelee viimeisiään. Matka kesäiseen Ruotsiin antaa muuta ajateltavaa, tosin hieman eri tavalla kuin pariskunta etukäteen toivoo.

Koko Midsommarin ensimmäinen tunti uhrataan taustoittamaan Danin henkistä epätasapainoa, jossa pelko- ja ahdistus täyttävät mielen jo ennen kuin pakanalliset riitit ovat edes alkaneet. Nuoren naisen painajaiset, paniikkikohtaukset ja hallusinaatiot edustavat psykologista kauhua kuvatessaan todellisuuden hajoamista, asteittaista psykoosiin partaalle ajautumista.

Hereditaryssa edes päivänvalossa kylpevä koti ei luonut turvaa, vaan sen rakenteissa pesivät pahaenteisyys ja mielisairauden synkentämät sukurasitteet kuin goottilaisessa kauhussa ikään. Midsommaressa ”valoisuus”, sanan konkreettisessa merkityksessä, viedään entistä pidemmälle kauhuaineksen sijoittuessa kesäisen pohjolan auringonpaisteeseen.

Midsommar lainailee ja muokkaa pohjoista historiaa ja mytologiaa Eddan kansantaruista viikinkien kidutusmenetelmiin mutta ei kärsi vertailusta ilmeisimpään esikuvaansa, folkkauhun suurimpaan klassikkoon Uhrijuhliin (1973). Siinä missä Uhrijuhlien jännite rakentui äärimmäisen vakavasta kristinuskon ja pakanallisten uskomusten vastakkainasettelusta, on Midsommarin maailmankuva monivivahteisempi ja huumorin osuus keskeinen.

Monet kohtauksista eivät tule yllätyksinä, sillä Aster alustaa niitä taitavasti lukuisilla visuaalisilla vihjeillä, jotka pohjustavat tulevaa. Ratkaisu toimii yllättävän hienosti.

Vieraaseen kulttuuriin saapuvat ylimieliset ja lapselliset yhdysvaltalaisopiskelijat ja heidän kohtalonsa täyttävät 1980-luvulla vakiintuneen slasher-kaavaan oppikirjamaisen puhtaasti. Silti Midsommarin maailma ja kuvasto tuntuvat raikkailta ja omaperäisiltä.

J. K. Silvennoinen

Vuokraa Midsommar – Loputon Yö Elisa Viihde Vuokraamosta

 

 

 

 

 

 

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone