Arvostelussa If Beale Street Could Talk

hero_beale-street-talk-2018

1970-luvun Harlemiin sijoittuva elokuva on rakkaustarina ja yhteiskunnallinen kommentaari.

If Beale Street Could Talk. Ohjaus: Barry Jenkins. Päärooleissa: KiKi Layne, Stephan James. 119 min. K12.

19-vuotias Tish (KiKi Layne) on juuri saanut tietää odottavansa lasta kihlatulleen Fonnylle (Stephan James). Iloisista perheuutisista hän joutuu kertomaan miehelleen puhelimitse lasiseinän läpi. Tätä syytetään tuntemattoman naisen väkivaltaisesta raiskauksesta, vaikka teknisesti on liki mahdotonta, että Fonny olisi syyllistynyt rikokseen. Ilmapiiri poliiseilla ja syyttäjänvirastossa tuntuu olevan ”yksi selvittämätön raiskaus vähemmän ja ihonvärikin täsmää”.

Barry Jenkinsin edellisen elokuvan, Moonlightin (2016), pääosin afroamerikkalaisille tekijöille tuomat kahdeksan Oscar-ehdokkuutta ja kolme pokaalia olivat onnenpotku gaalalle, jonka imago on etenkin 2010-luvulla kärsinyt rasismisyytöksistä. Moonlightin huomiot syrjinnästä, mieheksi kasvamisen vaikeudesta, seksuaalisen identiteetin muodostumisesta ja köyhän alaluokan homofobiasta osuivat myös afroamerikkalaisen yhteisön ulkopuolelle.

James Baldwinin romaaniin (1974) pohjautuva If Beale Street Could Talk pureutuu vahvemmin afroamerikkalaisiin kohdistuvaan alistamisen ja hallinnan kulttuuriin. Se kuvaa nuorten rakastavaisten kautta, miten rasismi ulottuu niin asunnon etsintään, työnhakuun, tavaratalon kassalle kuin poliisiin ja oikeuslaitokseen.

Baldwinin kieli elää Tishin kertojaäänessä ja dialogissa, mutta pienten ilmeiden tarkkuus ja neljännestä seinästä muistuttaminen (joskaan ei sen rikkominen) korostavat teoksen elokuvallista luonnetta. Lähi- ja puolilähikuvia hyödyntävä James Laxtonin kuvaus on Moonligthin tavoin tyylikästä mutta korostaa enemmän ympäristön värejä.

If Beale Street Could Talkissa puhuttelevinta on tapa, jossa sietämättömästä epäoikeudenmukaisuudesta huolimatta ihmiset säilyttävät toivonsa ja ylpeytensä. Tishin ja Fonnyn välinen rakkaus ja heidän perheidensä tuki laittavat kampoihin näkyville ja näkymättömille muureille vaikka eivät niitä ylitäkään. Etenkin viimeinen kohtaus on kaunis kuva onnesta ja toiveikkuudesta murskattujen unelmien keskellä.

J. K. Silvennoinen

Vuokraa elokuva Elisa Viihde Vuokraamosta

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone