Arvostelu: ”Napapiirin sankarit 3 vie elokuvasarjaa aiempaa vahvemmin draamakomedian suuntaan.”

napapiirin_sankarit-3-800x473

Ohjaus: Tiina Lymi. Pääosissa: Jussi Vatanen, Pamela Tola, Timo Lavikainen. 104 min. K12.

Dome Karukosken ohjaama kaveruskomedia Napapiirin sankarit (2010) oli ilmestymisvuotensa katsotuin kotimainen elokuva, minkä lisäksi se sai suopeasti nyökyttelevän vastaanoton kriitikoilta ja palkintoraadeilta. Oli siis selvää, että jatkoa seuraa.

Teppo Airaksisen Napapiirin sankarit 2 (2015) oli tarpeeton kohellus, jossa hahmot jatkoivat epäonnista taivaltaan eri elämäntilanteessa. Äkkilähdöllä (2016) ohjaajanuransa aloittaneen Tiina Lymin Napapiirin sankarit 3 vaeltaa jälleen pohjoisessa sponsoreiden toiveita kuunnellen mutta vie sarjaa aiempaa vahvemmin draamakomedian suuntaan.

Samalla näkökulma on liukunut kaveriporukasta kohti yksilöä, mikä käy ilmi tiivistämällä tapahtumasarjoja liikkeessä pitävät tavoitteet: ensimmäisessä osassa haeskeltiin digiboksia, toisessa kadonnutta lasta, nyt tarkoitusta omalle elämälle.

Lapissa kaikki kukkii nopeasti, ja Jannen (Jussi Vatanen) murrosikäiset kasvukivut ovat kypsyneet keski-iän kriisiksi. Tämä ilmenee avauskohtauksessa, jossa hän pitää puhetta edesmenneen ystävänsä Kapun (Jasper Pääkkönen) kuoppajaisissa. Katsomiskokemuksen kannalta on surullista, että elokuvan hauskin hetki on tämän jälkeen tullut nähtyä.

Kotihoidollisten tehtävien tukahduttamana elämänilonsa hukannut Janne päättää lähteä yksinäiselle vaellukselle sirotellakseen edesmenneen ystävänsä tuhkat Pallastunturin laelle. Retriitti muuttaa luonnettaan, kun vanhat ystävät Räihä (Timo Lavikainen) ja Kämäräinen (Santtu Karvonen) tunkevat mukaan.

Miehisen odysseian rinnalla nähdään huonoa urheiluelokuvaa mukaileva kuvaus Inarin (Pamela Tola) yrityksestä palata kotiäitiyden jälkeen työelämään verkostoitumalla oikeisiin ihmisiin suopotkupalloturnauksen aikana.

Jannen pyrkimystä kehittyä yksilönä kuljettaa Paul Coelho -henkisten, näennäissyvällisten mutta tyhjien virkkeiden virta, joka pilkan kohteena on liian ilmeinen naurattaakseen. Toisaalta pohjoisen asukkaiden eksistentiaalinen tuska näyttäytyy aitona, kun se rinnastuu etelän pinnallisten naturistien kokemukseen, jossa se on pelkkä aikakauslehdestä bongattu, muodikas elämänvaihe.

Jannen ja Inarin aikuistuminen ja heidän suhteensa kehittyminen tarjosivat luontevan lähtökohdan venyttää tarinaa, mutta Napapiirin sankarit 3:ssa pariskuntaa ei juuri yhdessä nähdä. Pikemminkin juoni koostuu kahdesta komediasta, jotka nivotaan yhteen sukupuolirooleja varovasti keikauttamalla.

Käsikirjoituksesta on edeltäjien tapaan vastannut Pekko Pesosen, jonka mielestä ihminen on koomisimmillaan pulaan joutuessaan. Ei hän tyystin väärässä ole, mutta silti Napapiirin sankarit 3 sisältää liikaa irrallisia kohtauksia, jotka huvittavat yhtä vähän, oli katsoja nähnyt aiemmat osat tai ei.

J. K. SILVENNOINEN

Vuokraa elokuva Elisa Viihde Vuokraamosta

 

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone