Arvostelu: ”Annabelle: Creation peittoaa edeltäjänsä niin elokuvallisella laadulla kuin puhtaalla jännittävyydellä mitattuna.”

o8u0NyEigCEaZHBdCYTRfXR8U4i

Ohjaus: David F. Sandberg. Pääosissa: Stephanie Sigman, Talitha Bateman, Anthony Lapaglia, Lulu Wilson. 110 min. K16.

Pienen tyttärensä tapaturmaisen kuoleman jälkeen nukentekijä (Anthony LaPaglia) ja hänen vaimonsa (Miranda Otto) päättävät majoittaa kotiinsa bussilastillisen orpoja sekä näiden opettajan, sisar Charlotten (Stephanie Sigman). Rapistuneessa kartanossa ja sen pihapiirissä riittää nurkkia koluttavaksi, mutta yhteen huoneeseen lapsia kielletään menemästä. Määräys on uteliaalle ja yksinäiselle lapselle (Lulu Wilson) kuin kehotus astua sisään, etenkin kun huoneessa odottaa riivatunmoinen posliininukke.

Kauhuelokuvasarjan spin-offin esiosalta ei normaalisti odottaisi muuta kuin pahaa mieltä. Annabelle: Creation on poikkeus.

Ensinnäkin se on osa Kirotun (2013) alkuräjähdystä seurannutta, James Wanin luomaa, jatkuvasti laajentuvaa Conjuring-universumia. Sen ensimmäinen osa oli miellyttävän 1970-lukuinen, tunnelmallinen ja tyylikäs kauhuelokuva, jonka menestys on poikinut toistaiseksi kolme jatko-osaa. Niistä yksikään ei ole yltänyt ensimmäisen tasolle, mutta ovat toisaalta kaikki olleet katsomisen väärtejä.

Toiseksi, ohjaaja on David F. Sandberg. Ruotsalainen aloitti uransa parin minuutin mittaisilla Youtube-videoilla, joiden kuvauspaikkana toimi hänen kotinsa ja ainoana avustajana vaimonsa. Ikea-budjetista huolimatta lyhytelokuvat olivat kekseliäitä, primitiivisillä peloilla leikitteleviä, humoristisia ja yksinkertaisia kauhupätkiä.

James Wan oli samaa mieltä ja tarjoutui tuottamaan Sandbergin ohjaaman täysmittaisen kauhuelokuvan. Kahden minuutin mittainen idea venyi varsin onnistuneesti kokopitkäksi, valaistusta kekseliääksi hyödyntäneeksi Lights Outiksi (2016).

Sandbergin hallitsee edelleen genren, ja Annabelle: Creationin tunnelma on etenkin puoliväliin asti vahva ja muutamat kohtaukset mainioita. Tällä kertaa Wan ei kuitenkaan ole suonut hänelle yhtä vapaita käsiä kuin Lights Outissa, mikä näkyy paitsi kliseiden ja säikyttelyn myös turhien kohtausten määrässä.

Kirottu ja Kirottu 2 alkoivat tehokkailla, lyhytelokuvamaisilla introilla. Annabelle: Creationissa prologi ei kuitenkaan toimi vaan pitkittää tarpeettomasti kokonaisuutta. Sama pätee viimeisiin hetkiin, joiden ainoa tehtävä on sitoa tapahtumat osaksi Warrenin pariskunnan tarinoita.

Kaiken kukkuraksi elokuvassa on vähintään kolme kohtausta, joiden tehtävä on vain pohjustaa tulevaa. Suon sen anteeksi, pitkin hampain, mikäli ensi vuonna ilmestyvä, työnimeä The Nun kantava elokuva on hyvä.

Annabelle: Creation peittoaa edeltäjänsä Annabellen (2014) niin elokuvallisella laadulla kuin puhtaalla jännittävyydellä mitattuna ja on Conjuring-perheen toiseksi lahjakkain lapsi. Silti toivon, että Sandberg jatkaisi tulevaisuudessa kauhuelokuvien ohjaamista omien ideoidensa pohjalta.

J. K. SILVENNOINEN

Vuokraa elokuva Elisa Viihde Vuokraamosta

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone