Arvio: ”Wish Upon on kauhuelokuvaksi naamioitu teinidraama”

11-wish-upon.w710.h473

Wish Upon. Ohjaus; John R. Leonetti. Pääosissa: Joey King, Ryan Philippe. 90 min, K16. 2017.

Muutamat viime aikoina teatterilevitykseen päässeet kauhuelokuvat ovat saattaneet luoda mielikuvan, että amerikkalainen kauhuelokuva eläisi uutta kultakauttaan. Ajat ovat olleet hyvät, mutta Wish Upon palauttaa mieleen tusinakauhun todellisen tason.

Äitinsä itsemurhan nuorena todistanut Clare (Joey King) on köyhä hylkiö, jonka nuhjuinen isä (Ryan Philippe) koluaa roskiksia. Eräällä dyykkausreissullaan isä löytää kiinalaisen soittorasian, jonka lahjoittaa tyttärelleen. Käy ilmi, että rasia toteuttaa omistajalleen seitsemän toivetta mutta vaatii jokaisesta vastineeksi viattoman veriuhrin.

John R. Leonettin aiempi kauhuohjaus Annabelle (2014) oli melko keskinkertainen mutta sisälsi pari onnistunutta, mieleen jäänyttä kohtausta. Wish Upon ei sen sijaan onnistu missään. Jopa lahjattoman ohjaajan viimeinen oljenkorsi, äänitehosteisiin nojaavaa säikyttely, epäonnistuu.

Toisaalta teinin itsekkäät ja vastuuttomat toiveet tarjoaisivat ainekset kauhukomediaan, mutta nyt huumori jää tahattomaksi.

Yhtä lailla hukattu mahdollisuus on soittorasian kiroamien uhrien kohtalon esittäminen. Final Destinationien kaavamainen rakenne viihdyttää (jos on viihdyttääkseen) tarjoamalla katsojalle koomisuuteen asti epätodennäköisiä ja mielikuvituksellisia tapaturmia, mutta Wish Uponissa lähes jokainen uhri ja kuolintapa on ennalta arvattavissa.

Wish Upon on kauhuelokuvaksi naamioitu teinidraama, jonka K16-ikäraja pitää potentiaalisimman kohderyhmän teatterin ulkopuolella. Se on heidän kannaltaan armollista.

J. K. SILVENNNOINEN

Vuokraa elokuva Elisa Viihteestä.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone