Arvio: ”The Invisible Man on tyylikäs versio klassisesta kauhuelokuvasta.”

1 Jy1MkwObPCJP88UeNFNIeA

Onnistunut uusintaversio klassisesta kauhuelokuvasta

The Invisible Man sai Suomen ensi-iltansa maaliskuussa, mutta koronaviruksen suljettua elokuvateatterit se tuli suoratoistopalveluihin jo pari viikkoa myöhemmin.

The Invisible Man. Ohjaus: Leigh Whannell. Pääosassa: Elisabeth Moss. 124 minuuttia. K16. 2020.

Disneyn rahapainoksi osoittautunut Marvelin supersanakareiden ympärille luotu elokuvallinen universumi keräsi ymmärrettävästi nopeasti jäljittelijöitä. Niistä vähemmän onnistuneisiin kuuluu Universalin yritys tuoda yhtiön 1920–1950-lukujen kauhuelokuvien hirviöt uudelleen valkokankaalle Dark Universe -otsikon alla. Epäonnistuneiden Dracula Untoldin (2014) ja The Mummyn (2017) jälkeen konsepti meni kuitenkin uusiksi.

Yhteen hahmoon keskittyminen kerrallaan ja yhteistyö pienen budjetin kauhuelokuviin erikoistuneen Blumhouse Productionsin kanssa vaikuttavatkin selviltä parannuksilta aiempaan ainakin The Invisible Manin perusteella. Se pohjautuu H.G. Wellsin luomaan optiikkaan erikoistuneeseen keksijään, josta ensimmäisen elokuvaversion ohjasi James Whale vuonna 1933.

Saw- ja Insidious -kauhuelokuvasarjojen käsikirjoittajana parhaiten tunnettu Leigh Whannell on siirtänyt tarinan nykypäivään mutta olennaisempi muutos on näkökulman vaihdos näkymättömästä miehestä tämän uhriin. Elokuvan alkupuoli toimiikin melko realistisena ja psykologisesti uskottavana kuvauksena Cecilian (Elisabeth Moss) yrityksestä irtautua väkivaltaisen ja manipuloivan miehen otteesta ja suhteen aiheuttamasta traumaperäisestä stressihäiriöstä.

Koska käsikirjoituksen taustalla on tuttu tarina ja hahmo, on katsojan yllättäminen haasteellista. Whannell onnistuu kuitenkin pitämään mielenkiinnon yllä tunnelmalla, joka on tunnusomaisempi psykologisille trillereille kuin tieteiskauhulle.

Elokuva alkaa sähäkästi Cecilian paolla modernista, muurien ympäröimästä luksuskodista. Kerronta pysyy tämän jälkeenkin tiiviinä ja tehokkaana hyödyntäessään Paranormal Activityn (2007) kaltaisista pienen budjetin kauhuelokuvista tuttuja keinoja, kuten valvontakameran kuvaa ja pimeitä kulmia, sekä tyylikkäitä kamera-ajoja sisätiloissa.

Usein pelkkä kuvatilan erikoinen rajaus tuottaa tunteen pahuuden läsnäolosta ilman tarvetta säikäyttelyyn tai visuaalisiin erikoistehosteisiin. Tässä suhteessa The Invisible Man toimii juuri päinvastoin ja viisaammin kuin Hollow Manin (2000) nimeä kantanut Paul Verhoevenin kehno versio samasta aiheesta.

J. K. Silvennoinen

Vuokraa elokuva Elisa Viihde Vuokraamosta

 

 

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone