Arvio: ”Pariisi saa odottaa herättää voimakkaan ruokahalun ja korkean matkakuumeen. ”

12PARISCAN-master768

Ohjaus: Eleanor Coppola. Pääosissa: Diane Lane, Arnaud Viard, Alec Baldwin. 93 min. S.

Anne (Diane Lane) viettää loman ja työmatkan välimuotoa Cannesissa alati kiireisen elokuvatuottajamiehensä (Alec Baldwin) kanssa, jolla on kasvanut puhelin korvaan kiinni. Anne ei pääse yksityislentokoneen kyytiin, joten hänen miehensä kollega Jacques (Arnaud Viard) lupaa tarjota kyydin Pariisiin.

Pariisi saa odottaa on kevyt draamakomedia, joka kuvaa, kuinka Anne ja Jacques matkaavat halki Ranskan ja pysähtelevät milloin mistäkin tekosyystä ostamaan kauppahallista artesaanimakkaroita, pikkupuodista käsintehtyä suklaata, maanviljelijältä tuoreita mansikoita tai istahtamaan huippuravintolaan kevyelle, viiden ruokalajin ja muutaman viinipullon iltapalalle.

Kun avoauton konepellin alta alkaa nousta savu, sattuu vieressä olemaan pittoreski piknikpaikka joen äärellä ja takakontissa vastaleivottua leipää, juustoja ja niihin sopivia viinejä. Pariisiin ehtii myöhemminkin, mutta ensin on syötävä hyvin.

Kutakuinkin täydellistä arkea kuvaava Pariisi saa odottaa on kuin ylipitkä matkailumainos, jonka kohderyhmänä eivät ole yökerhon valoissa viihtyvät juhlijat tai Disneylandiin suuntaavat perheet vaan hitaat nautiskelijat.

Keskinkertaisuudestaan huolimatta elokuvan katsominen tuottaa mielihyvää, koska sen maailma on samaan tapaan täydellinen kuin kevyiden ruoka- tai matkaohjelmien. Kukapa ei haluaisi olla rikas ja joutilas sekä eroottisen energiakentän ja joka suunnasta tulvivien aistinautintojen ympäröimänä Provencen maisemissa.

Jacquen hahmo on ranskalaisen miehen pilakuva: sivistynyt, sopivan suurpiirteinen kulinaristi ja mainio seuramies, jonka silmät tuikkivat kahden viinilasin jälkeen sopivan irstaina mutta flirtti on pikemminkin kohteliasta ja charmikasta kuin likaista. Jos olisin ranskalainen, saattaisin loukkaantua tällaisesta mieskuvasta.

Eleanor Coppola on poikkeuksellinen esikoisohjaaja. Ensinnäkin 80 vuotta on kohtuullisen kypsä ikä aloittaa fiktion parissa. Toisaalta ”esikoisuus” on suhteellista, onhan hän päässyt seuraamaan aitiopaikalta miehensä Francis Ford Coppolan ja tyttärensä Sofian työskentelyä ja ohjannut mm. hienon dokumentin Pimeyden sydämet: elokuvantekijän Ilmestyskirja (1991).

Ohjaajan taustan tuntien on vaikea välttyä ajatukselta, etteivät huomiot miesten ja naisten rooleista elokuvabisneksessä olisi omakohtaisia. Siihen nähden ne ovat yllättävän lempeitä.

Oivallusta lähentelevät myös viittaukset tapaan katsoa maailmaa kameran tai puhelimen läpi ja kyvyttömyyteen nauttia hetkistä sellaisenaan.

Loppuun esitän varoituksen. Pariisi saa odottaa saattaa herättää voimakkaan ruokahalun tai korkean matkakuumeen. Viisaana maailmanmiehenä ahdoin hienostuneesti napaani tuhdin illallisen ennen sen katsomista, joten onnistuin välttämään toisen näistä ilmeisistä sivuvaikutuksista.

J. K. SILVENNOINEN

Elokuva Elisa Viihde Vuokraamossa

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone