Arvio: Kevyttä yläpilveä tarjoaa draamakomediaa Nurmijärveltä – ”virkistävän outo sarja sisältää kulttiaineksia”

Kevyttä+yläpilveä_Vuokko+Hovatta+ja+Elsa+Saisio

Elisa Viihteen uusi draamakomedia Kevyttä yläpilveä on lyhyesti sanottuna virkistävän outo.

Muistatko 90-luvulta outoilevan ihmissuhdesarjan Villi Pohjola? Kun Villi Pohjola, Kovan onnen kundi (My Name Is Earl) ja vaikka Breaking bad yhdistetään, olllaan aika lähellä Kevyttä yläpilveä -sarjan henkistä kasvualustaa.
Kyseessä on tumma ihmissuhdekomedia, josta ei puutu outoja sattumuksia ja äkkivääriä juonenkäänteitä.  Sarjan tyypeistä osa on enemmän tai vähemmän karikatyyrejä, näyttelysuorituksia leimaa (tahallinen) ylinäytteleminen ja ”syrjäseudun omalaatuisuutta” löytyy niinkin läheltä kuin Nurmijärveltä. Kaikki normaali käännetään nurin ja parhaimmillaan sarjaa katsoo epäuskoisen hämmentyneenä tai pakonomaisesti nauraen. Välillä nolostuttaa tekijöiden puolesta, mutta ainakin liikkeelle on lähdetty ennakkoluulottomuus ohjenuorana.
kevytta ylapilvea promo
Taavi Vartian  ohjaaman sarjan pääosassa on kituva perunatila, jonka emäntä (Vuokko Hovatta) on pakon sanelemana käyttänyt luovaa ajattelua saadakseen perheelle lisätuloja (ajatus siirtyy Breaking bad -sarjaan). Tilan luova tulonhankintalähde ei ole kylällä suinkaan salaisuus, josta aiheutuu jos jonkinlaisia tilanteita.
Tapahtumien katalysaattorina ja suurimpana hämmentäjänä toimii perunatilallisen sisar (Elsa Saisio), joka vuosia Espanjassa asuttuaan palaa köyhille kotikulmille. Espanjan sisarella on yltiöpäinen idea, joka paikallisten vallankähmijöiden parissa jalostuu varsinaiseksi pakkomielteeksi. Kuningasidea on kuitenkin ristiriidassa perheen sukutilan tulevaisuuden kanssa.
Alkuidea asettaa toiminnalle mainiot askelmerkit. Pääosassa ovat kuitenkin kylän omalaatuisen värikäs alkuperäisväestö, joista saisi useamman ja toinen toistaan mehukkaamman sketsihahmon Putoukseen. Ylinäytteleminen nousee kerronnan tyylikeinoksi, joka alleviivaa tapahtumien arkijärjen vastaista logiikkaa. Kuitenkin, sarja ei vedä missään vaiheessa täysin överiksi. Henkilöhahmoja on paljon ja etenkin esiteini ja teini-ikäistä populaa on mukaan käsikirjoitettu vahvasti. Vahva edustus on myös vanhemman ikäpolven näyttelijöissä, mutta tarinan kannalta keskiössä on neli-viisikymppisten ikäluokka.
Kevyttä+yläpilveä_Vesa+Vierikko
Sarjasta on vaikea nostaa esille vain tiettyjä hahmoja mutta Vesa Vierikon ”perunapatriarkka” on melkoinen luonnonvoima. Myös somettavia teinejä esittävät nuoret onnistuvat hyvin, mutta Vuokko Hovatan ristiriitainen naarasleijona on sarjan ehdoton ykköshahmo. Myös Alisa Tomnikovin pirskahteleva roolihahmo vie useamman kohtauksen omaperäisellä olemuksellaan.
Kevyttä yläpilveä on kevään oudoin tapaus. Sarja tasapainoilee kuilun partaalla mutta ei pelkää putoamista. Jos kompastutaan kanveesiin, sieltä noustaan entistä päättäväisemmin ylös. Muutama ohilaukaus ei pelota, vaikka osumatarkkuus vaihtelee kautta sarjan napakympeistä hutikuteihin. Kaikkea on paljon ja välillä suvantovaiheet verottavat latausta mutta Kevyttä yläpilveä luottaa vakaasti valitsemaansa linjaan. Kyseisen sarjan kohdalla jako tykkääjiin ja vähemmän tykkääviin on selkeä – Kevyttä yläpilveä ei ole vain ”ihan ok”. Sanalla sanoen, kulttiainesta.
Kevyttä yläpilveä -sarjan kaikki kahdeksan jaksoa ovat katsottavissa Elisa Viihde Aitio -palvelusta.
Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone