Antti Holman autofiktiivinen romaani on koskettava ja hauska – lue poiminnat

Antti Holman uusi kirja Kaikki elämästä(ni) (Otava) on autofiktiivinen kasvutarina Sonkajärven kylän pojasta maailman metropoleissa sukkuloivaksi näyttelijäksi ja kirjailijaksi.

Holma kertoo avoimella, hauskalla ja räväkällä tavalla elämästään. Minä-muodossa tapahtuva kerronta imaisee mukaansa, ja lukijan on välillä vaikea muistaa, että kaikki kirjan tapahtumat ja yksityiskohdat eivät ole välttämättä totta.

Kirja on yhtä aikaa koskettava ja hauska. Holma käsittelee herkkiäkin aihettaa lennokkaaseen tyyliinsä.

Tarinaan on sisäänkirjoitettu laaja kustannustoimittajia, ystäviä, omaisia ja muita hahmoja. Myös heidän tarinansa pääsevät kirjassa esille.

Suomen arvostetuimpiin näyttelijöihin lukeutuva Holma on aiemmin julkaissut kiitetyn esikoisromaanin Järjestäjä (2014) sekä teokset Kauheimmat runot (2015) ja Kauheimmat joululaulut (2017). Kaikki elämästä(ni) -kirjassaan Holma kertoo kirjailijan työstä luomistuskineen ja karkaavine dealineineen.

Näyttelijä ja kirjailija Antti Holma eli lapsuutensa maaseudun sulkeutuneessa ilmapiirissä. Ilmaisutaidon lukio ja pääsy Teatterikorkeakouluun muuttivat hänen elämänsä.

”Muistin Teatterikorkeakoulun pääsykokeet ja sataan henkeen karsitut näyttelijäkokelaat yhdessä auditoriossa. Silloin ajattelin, ettei kenestäkään olisi minulle mitään vastusta.”

Kirjan luvut on nimetty paikkakuntien mukaan: Lapua, Sonkajärvi, Helsinki, Lontoo… Jokaisella paikalla on erityisen merkitys Holman elämässä.

Helsingissä syntynyt Holma muutti Pohjois-Savoon Sonkajärvelle 4-vuotiaana. Hän muutti takaisin Helsinkiin lukiovuosina. Hänen vanhempansa muuttivat tämän jälkeen isän synnyinseudulle Lapualle, joten Holmalle ei ole enää sidoksia paikkakunnalle.

Sanailotulitus yltyy syvälliseksi, kun Holma palaa kirjoitustyötä tehdessään Sonkajärvelle 11 vuoden jälkeen. Suhde kotiseutuun osoittautuu kimurantiksi.

Syy vähäisiin vierailuihin ei siis ole mikään kauna tai viha, on vain hankala lähteä käymään entisessä kotikunnassa, kun siellä ei ole kuin tuttuja ja sinne täytyy ajaa kuusi tuntia. Olisipa kaunaa ja vihaa! Niiden läpi olisi helppo kirjoittaa se sentimentaalinen romaani, joka kertaisi kiusatun lapsen karun kohtalon pahalla pikkupaikkakunnalla. Poika haluaa vain tanssia Madonnan tahtiin, mutta sitten naapuruston Julma-Jani tulee ja lyö puupatukalla poikaa niin pitkään, että saa olkapäähänsä rasitusvamman.”

Lapsuuden maisemista irtoaa hersyviä muistoja.

Tuossa on entinen Kesoil, josta sai hyvällä tuurilla tupakkaa ilman papereita, onko se auki vielä? Ei tietenkään. Palaneen suojeluskuntatalon tilalle rakennettu uusi Sonkalinna on sekin jo purettu, vai ajoinko vain sen ohi? Tuossa lentoterminaalin näköinen kirjasto, jonka alakertaan pääsimme editoimaan pilkkavideoita opettajista kulttuuritoimenjohtajan avaimilla ja jonka yläkerrassa luin seksuaalisuusoppaita kauhun vallassa ja Pikku vampyyri -kirjoja seisaaltaan hyllyn ääressä kannesta kanteen.”

Holma kertoo kirjassaan, miten hän päätyi Cheek-elokuvaan Veljeni vartija. Saadessaan kutsun koekuvauksiin, hän luuli, että kyseessä on piilokamera. Ensin hänen piti lähettää koekuvausnauha, jossa hän räppää.

Tein työtä käskettyä ja he pyysivät minut koekuvauksiin, joiden viimeistään ajattelin paljastavan heidän huijauksensa. Miten he muka tosissaan olisivat päätyneet kysymään yhtä valtakunnan näkyvimmistä hinttareista näyttelemään räppäriä, jonka koko elämä ja ura on rakennettu maskuliinisen voiman ja uhon varaan ja jonka taivalta ovat toisaalta varjostaneet inhottavat juorut homoudesta ja seksuaalisesta kyvyttömyydestä, niin kuin menestyjille miesten maailmassa usein käy.”

Kirjan lopussa Holma tekee syvällisen välitilinpäätöksen ja kirjoittaa rakkaudesta riipaisevan henkikökohtaisesti. Holma on naimisissa ranskalaisen harpunsoittajan Emmanuel Ceyssonin kanssa. Kirjassa hän käyttää hänestä nimeä ”Manu”.

”Minä olen niin tottunut toistamaan sitä tarinaa, että prinssejä ei ole, olen lohduttanut kaikkia elämäni eronneita naisia ja vanhojapiikoja ja yksinäisiä miehiä sanomalla, ettei kannata odottaa rakastajaa valkoisen ratsun päällä, mutta sinähän olet minulle juuri se.”

Kursivoidut kohdat ovat kirjasta Kaikki elämästä(ni) (Otava). Teoksesta on saatavana Antti Holman itsensä lukema äänikirja sekä e-kirja. Lue näyte tästä.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone