Antti Heikkinen kirjoitti omakohtaisen teoksen Kalle Päätalosta – kellarista löytyneet lehtileikkeet veivät ”siviili-Kallen” jäljille

antti heikkinen

Nilsiäläisen kirjailijan Antti Heikkisen uusi teos Kallio-poika – Peilikuvassa Kalle sukeltaa tutkimusmatkalle kansalliskirjailija Kalle Päätalon elämään.

Kalle Päätalo on yksi Suomen myydyimmistä kirjailijoista. Hänen syntymästään tuli 11. marraskuuta kuluneeksi sata vuotta.

Nilsiäläisellä maatilalla varttuneen Heikkisen ensikosketus Päätaloon tapahtui jo alle kouluikäisenä, kun näki televisiosta Mikko Niskasen ohjaaman tv-sarjan Elämän vonkamies. Myöhemmin opittuaan lukemaan hän lainasi kirjastoautosta Huonemiehen poika -teoksen ja sen myötä koko Iijoki-sarja imaisi mukaansa.

Heikkinen on kirjoittanut viisi romaania ja elämäkerrat kulttuurin suurmiehistä Juice Leskisestä, Jaakko Teposta ja Heikki Turusesta. Uusin romaani Maaseudun tulevaisuus julkaistiin lokakuussa.

9789512415816Ennen Kallio-poika -teoksen kirjoittamista Heikkinen mietti pitkään, että löytyykö Päätalosta kertakaikkiaan mitään uutta kerrottavaa.

”Hän kirjoitti melkein kolmekymmentä romaania omasta elämästään aika suoraan. Lisäksi hänestä on tehty elämäkertoja ja muuta tutkivaa tietokirjallisuutta. Ajattelin, että tuskin hänestä löytyy mitään pyöristyttävää kerrottavaa, mutta sitten totesin, että lähtökohtana voisi olla oman kokemuksen kautta kirjoittaminen. Se tuntui luontevalta myös siksi, koska hyvin moni lukija on samaistunut Päätaloon tai löytänyt hänen kirjoistaan itsensä tai tuttavansa”, Antti Heikkinen kertoi Helsingin Kirjamessuilla.

Kirjoitusprosessi alkoi takuten. Kirjalle oli nimi, mutta sen jälkeen Heikkinen tuijotti kaksi iltaa tyhjää sivua.

”Olen aika ujo ja huono kertomaan itsestäni. Olen asunut aina periferiassa, joten minun ei ole tarvinnutkaan kertoa itsestäni. Koin jonkinlaisen rohkaistumisen ja tulppa aukesi. Ajattelin, että kun kerran Kalle on rohjennut kertoa itsestään, niin miksen minäkin.”

Päätalo kuoli keuhkosyöpään 20. marraskuuta 2000. Myös useimmat aikalaisista ovat edesmenneet.

Heikkisen iloksi kustannusyhtiö Gummeruksen kellarista löytyi iso kasa Päätalosta kertovia lehtileikkeitä. Niitä läpikäydessään kirjojen ulkopuolinen ”siviili-Kalle sai lihaa luidensa ympärille.”

”Päätalosta alkoi löytyä uutta tietoa. Ei mitään maata mullistavaa, mutta jotakin kuitenkin, Heikkinen toteaa.

antti heikkinen kirjamessut

Heikkinen ihailee Päätalon rohkeutta ja sinnikkyyttä kirjailijana.

”Hän oli tajuttoman suoraselkäinen omissa kirjoissaan. Ei liene liioiteltua sanoa, että hän oli kirjoissaan rehellisempi kuin oikeassa elämässään monissa asioissa.”

”Jos miettii hänen taivaltaan ja kasvukertomustaan kirjailijaksi tulemisessa, se on mieletön ja vertaansa vailla oleva tarina. Hän ei antanut periksi ja toteutti haaveensa. Se meni niin pitkälle, että Kallesta tuli painosten kuningas. Se oli melkoinen saavutus ja siitä on kiittäminen hänen sitkeyttään.”

Heikkisen mukaan nuorempi lukijakunta tuntee Kalle Päätalon hyvin monen muuhun kansalliskirjailijaan verrattuna. Hän pitää Päätalo-teosten voimavarana ajattomuutta. Iijoki-sarjan ihmiset painivat paljolti samojen ongelmien kanssa kuin nykypäivän ihmiset.

”Päätalon tuntevia nuoria ihmisiä on ilahduttavan paljon Facebookin ja keskustelupalstojen perusteella. Uskallan toivoa ja jopa väittää, että hänen kirjojensa suosio on nousussa.”

Hän ei tavannut koskaan Päätaloa. Tapaaminen oli lähellä toteutua kirjalijan viimeisenä elinkesänä, kun Heikkinen oli käymässä siskonsa luona Tampereella.

”Ajelin polkupyörällä edestakaisin Kirvestietä ja toivoin, että olisin nähnyt Kallen. En tiedä, olisinko uskaltanut mennä edes päivää sanomaan. Mutta jos olisin saanut suustani yhden sanan, se olisi ollut kiitos. Päätalon tuotannolla on suuri merkitys minulle”, Heikkinen toteaa lopuksi.

Lue näyte Kallio-poika -kirjasta.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone