Amorphis: Under The Red Cloud

amorphis under the redd

Amorphis on nostanut parilla edellisellä albumillaan tekemisen tason niin korkealle että parran pärinää kuuluu lähinnä turhan samankaltaisesta ulosannista. Eeppinen Kalevala-maisema, koukuttavat kertosäkeet ja riittävän tuhti tuuttaus on saatu toisiaan tukevaan muottiin – mutta mitä uutta ja säväyttävää? Under The Red Cloud ei lähesty ongelmaa uudistumisen kannalta vaan ottaa mukaan vaikutteita bändin historian alkutaipaleelta. Amorphis suuntaa suoraan lähteille, kahden ensimmäisen albumin pariin ja varsinkin Elegy-kiekkoa muistellaan lämmöllä. Myös murinavokaalia on mukana enemmän kuin vuosiin. Mikä parasta, Tomi Joutsenen vokaalisuoritus on niin vakuuttavaa että vähemmän bändiä seurannut voisi olettaa ärinävokaalien ja selväjärkisen laulun tulevan eri miehen suusta.

Myös 70-lukulaista progressiivisuutta poreilee ilmassa. Kingston Wallin viljelemää ’orinetal’-trippailua on lisätty. Suurta näkemystä vaatii kaikkken edellämainittujen elementtien sovittaminen järjelliseksi ja kuuntelua kestäväksi kokonaisuudeksi. Amorphis onnistuu tavoitteessaan mainiosti. Raskas on pirun raskasta mutta yleissoundi hengittää ja 70-lukulainen vintage kruunaa kokonaisuuden. Allekirjoittaneelle eniten säväreitä tarjoaa musertavan vahvat örinämetallivyörytykset – Amorphiksen tulisi seuraavaksi työstää maailmanlopun syövereitä luotaava melokuolema-eepos. Kiekko voisi olla tupla-albumi, jossa toinen kiekko olisi dödöä ja toisella palattaisiin 70-luvun alkuun. Namia!

Edellämainitusta dödöilystä Dark path on hyvä esimerkki. Vaikka viisu on suoraa jatkumoa tutusta nyky-Amorphis -muotista, mellakkavaihe isketään tiskiin todella vahvalla sykkeellä. Bad blood -kappaleen tuima riffittely on hetkittäin pelkkaa groove metallia. Kuitenkin, yleinen maisema on tutun melankolinen ja maalaileva. Death of a king on levyn parhaita. Moni-ilmeinen teos käy läpi murinat, poreilut, progeilut ja Von Hertzen Brothers -maisen mahtipontisen kaunosieluisuuden. The Four wise ones on sitten jo silkkaa melokuolemaa – parin irtioton verran! Ja mikä urkusoundi, mistä tätä parhautta oikein pulppuaa.

Tasapainoinen mutta innostava, vivahteikas ja riittävän raskas. Amoprhis, tuo eeppisen Kalevala-metallin Von Hertzen Brothers, hämmentää onnistuneella kellojen siirrolla takavasemmalle. Lisääntyneet murinavokaalit ovat suoraan verrannollisia albumin verta pumppaavaan lisäbuustiin. Under The Red Cloud on kuin bändin pari edellistä albumia suodatettuna progeilevan melodödö-verkon läpi. Toivottavasti jannuilla nälkä kasvaa syödessä ja seuraavalle levylle saadaan entisestään venyviä synkkyyden eri ääripäitä

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone